Juhlat on juhlittu. En ole tainnut koskaan ottaa yhtä paljon kuvia. Usein huomaan, että kamera on kyllä mukana, mutta en ole ainuttakaan otosta saanut. Nyt otin kuvia sekä kameralla että myös kännykällä, jotta saan Instagramiin myös kuvia.
Tässä ensin juhlapaikasta. Lapsuukodin mummolan pihaan oli pystytetty iso paviljonki, johon mahtui koko porukka sisälle. Ilma oli kylläkin kaunis ja tuulikin tyyntyi, joten ulkona oli myös kiva välillä jaloitella.
Tässä isäni, joka itseoikeutetusti paikan isäntänä piti tervetuliaispuheen. Sitten veljeni, juhlakalu.
Ensimmäisen kerran eläessäni kuulin veljeni laulavan! Kitaraa olen kyllä kuullut hänen soittavan, mutten en ikinä laulavan. Juhlat olivat ohjelmalliset. Veljeni oli antanut ohjeen, että ei saa olla pelkkää pönötystä, syömistä ilman ohjelmaa. Oli laulamista, huilun soittoa, kilpailuja ja AASI! Lapset pääsivät ratsastamaan ja kyllä oli lystiä. Aasi oli kiltti ja hyvin kasvatettu, totteli ja oli kärsivällinen.
Omasta puheestani en nyt osaa oikein mitään sanoa. Ei se nyt ihan jouhevasti sujunut, hiukan takeltelua – mutta sain minä paikka paikoin porukan nauramaan, kun muistelin veljeni lapsuutta.
Mervi
ps. lisää kuvia saattaa olla vielä tulossa.