Tämänpäiväinen Turun reissuni sujui hyvin. Vaikka miten varaisi aikaa muka tarpeeksi, Turun päässä tulee aina kiire. Maalaisena sitä ei osaa arvioida kaupunkiajoon menevää aikaa. Tiet olivat kuivat ja aurinko paistoi, joten olosuhteet olivat kerrassaan mainiot.
Elämän rajallisuudesta sain muistutuksen, kun Turun keskustassa Mikaelin kirkon edessä vilkkuivat siniset valot. Siellä makasi henkilö yläruumis riisuttuna ja ambulanssihenkilöstö (yritti) elvyttää häntä. En tiedä, mitä oli sattunut. Tämä tapaus tuli mieleeni kun nikottelin tutkimuspöydällä pieniä nipistyksiä – toisella kun on elämä pelissä…
Lääkärin nimeä en tiedä, mutta kyllä oli ystävällinen ja miellyttävä mieshenkilö. Hän selitti koko ajan mitä tekee ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Rauhallinen puheensa ja levolliset liikkeensä lievittivät hienoista pelkoani. Tämä oli siis hermoratatutkimus, ENMG.
Ensin minuun johdettiin sähköiskuja. Osa oli enemmän sattuvia, osa ei tuntunut miltään. Ensin pieni nipistys, sitten vähän isompi ja vielä isompi sykäys. Tämän tutkimuksen jälkeen siirryttiin neulojen pistelyyn. Yhtä neulaa lääkäri pisteli eripuolille jalkojani – taas toiset tuntui, toisia ei voinut ollenkaan huomata.
Lopputulemana diagnoosi oli hermovaurio. Kertomani oireet täsmäsivät lääkärin diagnoosiin. Hiljattain tapahtunut neljännen hermojuuren vaurio. Havaittavissa jonkun verran korjaavaa tapahtumaa. Eli syy on kuin onkin selässä, mutta ei ole iskiasta. Mitä todennäköisemmin vaurio on tullut marrraskuun 2014 lonkkaleikkauksessa. Silloin olikin jokseenkin voimakkaita sähköiskun tapaisia kipuja vasemmassa lonkassa ja polveen säteillen.
No mitä sitten? Tämä lääkäri selostaa tilanteen minut sinne lähettäneelle omalle ortopedilleni Tyksissä. Todennäköisesti selkää aletaan tutkia.
Mervi