Hetikö vai kohtako?

Se, mitä olen nimittänyt laiskuudeksi, onkin vain viivyttelyä. Luin Kotivinkki-lehdestä osuvan kirjoituksen ”Tuumasta toimeen”, jonka on kirjoittanut Hanna Vilo.

”Siivous saa odottaa, laskupino kasvaa ja karkkilakko alkaa vasta ensi kuussa. Kuulostaako tutulta? Jos viivyttelystä tulee ongelma, ryhdy toimeen pienin askelin.”

Lopuksi kirjoittaja antaa ohjeita miten viivyttelylle tehdään stoppi. Käytännön esimerkkinä hän ehdottaa kokeilemaan tomaattitekniikkaa:
– valitse tehtävä ja jaa se osiin. Säädä kello soittamaan 25 minuutin kuluttua.
– työskentele intensiivisesti, kunnes ajastin soi.
– pidä viiden minuutin tauko
– neljän jakson jälkeen pidä pidempi, noin puolen tunnin taulo
– aloita kierros alusta tauon jälkeen.

Joissain blogeissa olen nähnyt tätä tekniikkaa kiitellyn. Voit käydä katsomassa mytomatoes.com  -sivustolla. Itse en nyt tässä puoliyön jälkeen lähtenyt kokeilemaan…

Olen aktiivisesti yrittänyt poisoppia viivyttelystä. On niin helppo siirtää, siirtää ja siirtää. Vaikka kuinka tietää sen ihanan tunteen, mikä seuraa saatuaan kauan odottaneen työn tehtyä…

TUUNAUSTA – ITSELLE

Tällaisella alustuksella pääsen asiaan, josta PITI KERTOMANI.
Teatteripuvustusta etsiessäni löysin kierrätyskeskuksesta tällaisen aitoa villaa olevan neuleen.

Tämä oli pakko ottaa mukaan, varsinkin, kun ei se mitään maksanut. Merkintöjen mukaan hienoa norjalaista villaa.

Laitoin villatakin muiden pyykkien joukkoon kirjopesuun 60 asteeseen. Mielestäni se ei kuitenkaan oikein kunnolla huopunut. Nyt sitten mietin, että mitä tuosta tekisin.

Tiedättekö, mun on tosi vaikea ottaa eri vaihdetta päälle näissä käsitöissä. Tähän asti ajattelen kaikki ideat ”kaupallisesti”: mitä teen myyntiin, käykö tuollainen tuote kaupaksi, ostaako joku tällaisen…? Nyt minun pitäisi oppia ajattelemaan pelkästään itsekkäästi – mitä tästä teen itselleni, tarvitsenko tällaista, käytänkö tuommoista? Niin piintynyt on yrittäjän ajattelutapa, että arvelen kestävän kauan päästä siitä eroon.

Nyt siis mietin, että MITÄ MINÄ teen tuosta villatakista ITSELLENI tai OMAAN KOTIIN.

VIROLAISTA KÄSITYÖTAIDETTA

Ensimmäisenä tästä tulee mieleen käsityömatka Viroon. Muutama vuosi siitä on jo aikaa, kun Suuri Käsityökerho-lehti ja Airi Lautakari järjestivät opintomatkan itseoppineen Matami Jaanika Saarin luo. Tämä rouva tekee upeita taideteoksia, pitkiä villaisia päällystakkeja huovuttamalla ja yhdistämällä villatilkuista. Niitä ei osaa kuvailla ilman kuvaa. Tästä Airi Lautakarin sivustosta löydät http://www.airinmatkassa.fi/279958752
muutaman kuvan. Oli muuten niin antoisa matka, että taidanpa lähteä toistekin – nyt kun se on taas mahdollista!

Olen tuollaisesta takista haaveillut siitä asti, välillä kerännyt materiaalia ja välillä sitten taas kantanut niitä takaisin kierrätykseen.

MONTA MAHDOLLISUUTTA

Toki tuosta voisi pienenpiäkin juttuja tehdä. Hihan resorit on menneet huonoon kuntoon, joten hihattimia ei suoraan voi tehdä. Mutta monenlaista TUUNAUSTA keksin sen kummemmin miettimättä…

– pullon lämmittimiä
– coolereita
– pannunalusia
– kasseja
– tyynyjä
– lasinalusia
– tumput ompelemalla
– pipo
– ja mitä muuta vielä…..

Mutta. Just olen itselleni tähdentänyt, että MITÄÄN MATERIAALIA EI SAA KERÄTÄ KAAPPEIHIN, JOS EI HETI AIO NIISTÄ JOTAIN RUVETA TEKEMÄÄN. Sitku-aikaa ei ole silloin, kun on varastoinnista kyse.

Nyt pitäisi siis heti – tai viimeistään joulun jälkeen – tehdä tuosta materiaalista jotain. Ei viivytellä, ei varastoida ennestään täysinäisiin kaappeihin, ei.

Mitä sinä tekisit – tai olet tehnyt – huovutetusta villatakista?

Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top