Eilinen päivä ei ollut kiva. Tänään on harmaa, tihkusateinen päivä, mutta näyttää tästä tulevan ihan kelpo päivä kuitenkin.
Heräsin ovikellon soittoon. Postineiti toi mooonta pakettia. Jotain ihania pöllöjä, sanoi hän. Jipppiiii! Olen siis saanut kauan odottamani kankaat Ameriikasta. Kunnon asiakaspalvelijana hän pyynnöstäni nosti pakat suoraan autoon ja minähän hurautin heti putiikille. Aijajaijai, kun meillä on nyt söpöyksiä!
Tuli murhe, kun en voi niitä teille esitellä, kun ei sitä kameraa… Ajattelinpa sitten ihan vaan pikaisesti poiketa katsomassa, mitä paikallisessa kuvaamossa olisi tarjolla. Kyselin järjestelmäkameraa ja jalustinta ja itselaukaisijaa. Myyjäpä selitti minulle, etten tarvitse mitään sellaisia. Ihan vaan tavallinen kunnon kamera käy.
Ja minä ostin sellaisen. Älkää kysykö yhtään enempää. Luotin vaan myyjään, että sillä saan teille hyviä kuvia. Hän myös näytti, miten otan sillä itsestäni kuvia ilman apulaista. Niin helppoa?
Tästä ilostuneena päätin vieläkin enemmän iloita. Kävin pullakaupan kautta. Vaikka kaikki kaupassa poikkeaminen on vaivalloista, kävin varta vasten ostamassa pikkuisen pitkon, rahkapullan ja omenahyveen. Nyt menen keittämään ihanat kahvit ja nautistekelen tuoreesta pullasta. Nuuuuuh.
Ja sitten avaan sen kamerapaketin, järjestelen ihanat kankaat ja otan teille ihka ensimmäisen kuvan. Jännittävää!
Tänään on siis luvassa monta postausta.
Pellavasydämen Mervi