Tänään oli ”vapaapäivä” ja minulla oli monta yksityispuhelua soitettavana. Kaikki vaan osuivat väärään aikaan, just oli mennyt puhelinaika ohi. Tyksin ortopedian poliklinikalta sentään vastattiin.
Kerroin, että vastaanotolla käydessäni lääkäri ei tiennyt, mikä todistus tarvitaan asiaani ja loppujen lopuksi lähetti vääränlaisen. Tähän toimistosihteeri vastasi: ”No, jos ei lääkäri sitä tiennyt, niin en tiedä kyllä minäkään” – siis kuuntelematta edes asiaani. Sanoin, etten toki sitä olettanutkaan, mutta jospa hän osaisi yhdistää puhelun oikealle henkilölle. Oikea henkilö olisi kuulemma sosiaalihoitaja, mutta mikä hänen nimensä nyt olikaan….alkoi sempäivänen pöhellys, kun ei hän saanut nimeä mieleensä. Tämä oli paras kommentti: ”Tietäisin sen kyllä, jos istuisin omalla paikallani, mutta minä raukka nyt jouduin tähän vastaamaan. Tänään on ollut ihan hirveä päivä!”
Kyllä jouduin hillitsemään itseäni, etten sanonut jotain tähän tyyliin ”Et arvaakaan miten hirveä päivä minulla on ollut…” Mutta en tietenkään sanonut mitään sellaista. Sen sijaan sanoin, että ”Ei se mitään, kyllä minä sen netistä selvitän. Kiitos sinulle, heil!
Puhelimeen vastaaminen on osa palveluamme. Ja se onkin yhdenlainen taitolaji! Oletteko huomanneet sellaista asiaa, että yleensä soittaja esittelee itsensä niin nopeasti, ettet saa mitään selvää, kuka soittaa ja mistä firmasta?
Omassa putiikissani noudatan periaatetta, ettei kukaan soittaja mene edelle asiakasta, joka seisoo edessäni. Usein kylläkin se asiakas sanoo ”vastaa vaan…” On tietysti niin, että puhelimen soiminen häiritsee asiointia. Olisiko parempi vastata ja sanoa palaavansa vähän ajan päästä asiaan, vai sulkeako puhelin välittömästi? Mitä mieltä olette?
Pellavasydämen Mervi