Jäin viikonlopuksi yksin ja olin aikeissa lähteä Turkuun Osaava nainen -messuille. Pitkään pohdittuani juuri nyt olen sillä mlelellä, etten ehkä sittenkään lähde. Toista tuntia autolla ajamista, siellä pitkät käytävät ja pitäisi ottaa kaksi kyynärsauvaa mukaan – saattaisi voimat ehtyä. En pystyisi mitään isompaa kantamaan. Mutta silti tekis mieli. Aamulla jos minulta kysytään lähtemistä, valitsen ihan […]
Lähtiskö vai eikö lähtis? Lue lisää »
Tänään oli olo kuin lapsella joulun alla. Pääsin ihan itse autoilemaan. Paitsi etten meinannut jaksaa alkuunkaan. Tämä kaupunki on kuoleva kaupunki… taas yksi liike aloitti loppuunmyynnin. Sinne olisin tahtonut, mutta menikin jo viideltä kiinni. Totesin, ettei täällä ole enää oikein mitään katseltavaa… Vaate- ja kenkäkauppiaitten outletissa kävin, mutten jaksanut sovittaa. Kaksi neuleista puolihametta ostin talven
Ei se niin kaksista sitten ollutkaan. Lue lisää »
Huomenna päättyy mun kuuden viikon autolla ajokielto! Sitten aion ajaa ympäri kaupunkia silkasta vapauden riemusta. Saan takaisin itsellisyyteni. Toinen odotettava asia on pöytäkoneeni takaisin saaminen. Ei tahdo hommat luistaa tällaisten pikkuvempeleiden kanssa, ei laskujen maksaminen, ei tavaran tilaaminen eikä kuvien liittäminen hupijuttuihin. Pienet on murheet elämässä, mutta vähästä tulee myös onnellisuus. Mervi
Perjantaina totesin miehelleni, että olipa pitkä työpäivä. Viikonloppukin tuntui tosi pitkältä, aikaa tuntui olevan vaikka kuinka paljon. Jouduin oikein miettimään, että mitä tekisi… sellaista ei sentään tapahdu juuri koskaan. Tilanne oli seurausta siitä, että tietokoneeni joutui telakalle. Oikein hyvä opetus siitä, kuinka paljon olen alkanut viettää aikaa netissä. Vaihtoehtona kun on se, että ehtisin tehdä
Yht’äkkiä tulikin paljon aikaa! Lue lisää »
Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa leikkauksesta. En ole käynyt missään tuona aikana, en saa ajaa autoa, enkä edes istua autoon. Kävelemään en kykene muutamaa metriä enempää, joten täällä kökötän sisällä. Silti olen hurjan tyytyväinen. Asumme keskellä kaupunkia, ikkunoista näen ihmisiä, pullakaupassa kävijöitä. Koululaiset kulkevat enemmän ja vähemmän äänekkäästi ohitsemme. Saan seurustella asiakkaitten kanssa. Pääsen itse
Tykkään ihan hirveästi kommenteista. Tai lähetään jo siitä, että on kiva huomata, kuinka joku tai jotkut aiheet kiinnostavat lukijoita. En tiedä, miten lukija aavistaa postauksen aiheen – ehkä pienestä ”esittelytekstistä” joka aukeaa uuden postauksen tullessa. Itse olen huomannut, että vaikka kyselytulokset osoittavat, että eniten toivotaan käsityöaiheisia postauksia, kuitenkin ylivoimaisesti eniten lukijoita saavat henkilökohtaiset postaukset ja
Vanhassa kodissamme oli (ja on edelleen) upea puutarha, jonka mieheni istutti niiden reilun kymmenen vuoden aikana, kun siellä asuimme. Nyt hän on tietysti aloittanut istutustyön alusta – tässä ennen kaupungin omistuksessa olleessa neuvolarakennuksessa ei ole kummosia istutuksia ollut. Tai noh, kyllä hän kertoi löytäneensä talon takaa vanhaa kasvillisuutta, kun vähän ketoa kuopsutti. Lisäksi oli löytynyt
Meidän pikku persikkapuu Lue lisää »
Otsikon lailla tunnen tämänpäiväisen oloni. Kun tiesin meneväni leikkaukseen ja kuvittelin ainoana vaihtoehtona olevan, että pyörätuolissa tulen takaisin, laitoin vetämään uusintahakemuksen henkilökohtaisesta avustajasta myös kodin puolelle. Työhönhän sitä jo saankin. Puhutaan tässä yhteydessä henkilökohtaisesta avustajasta, joka siis hoitaisi minua ja kotia. Meillä kävivät vammaispalvelun työntekijät ja paljon aikaa haaskattiin, kun lopputulos oli selvä: en saa
Yksin olet sinä pieni ihminen maailmassa Lue lisää »
Vaikka en pidäkään syksystä, on siinä hyviäkin puolia. Ruskan värit, marjat, hedelmät… Hortensia on komea pensas ulkona. Vanhaan kotiin jäi jättisuuri hortensiapensas, mutta on tänne uuden kodin pihallekin jo pieni puska istutettu. Tässä muutama oksa sisälle tuotuna.
Syksyn parhaat puolet Lue lisää »
On se ihan ihmeellistä, miten hienosti kaikki on tällä kertaa sujunut. Taksin kanssa oli hiukan järjestelyongelmia. Hoitaja tilasi paaritaksin, taksi tuli ja ihmetteli, että minä ilman pyörätuolia olen lähdössä. Sitten hän kyseli, miten selviän portaista. Minä selittämään, ettei meillä ole portaita, että kyllä ihan hyvin sikäli. Ja eihän tällä matkallakaan ole portaita. ”Niin, mutta, hm….