Ollessani sairaalassa vuonna 2012 virkkasin itselleni kännykkäpussin. Normaalielämään se ei koskaan oikein istunut, joten heitin sen roskiin. Olin enemmän kuin vähän ihmeissäni, kun näin sen yhtenä päivänä kuitenkin käytössä. Olen vakuutellut miehelleni, että aina pitää olla kännykkä mukana. Tässä oli hänen vastauksensa huutooni. Sen sijaan ei ole mitenkään epämiehekästä, että mies häärii keittiössä ja laittaa […]
Ei niinkään miehekästä Lue lisää »
Sairaalassa luin jostain naistenlehden haastattelusta tämän oivalluksen. Miten Jumalan saa nauramaan? Esitä hänelle omat suunnitelmasi. Sairaala on oikein mainio paikka käydä henkilökohtaisia keskusteluja. Sermi välissä, ettet näe toista. Ajatus, että emme tämän jälkeen todennäköisesti kohtaa, antaa rohkeutta puhua aroistakin asioista vieraalle ihmiselle. Kysyin vieruskaveriltani, millainen maailmankatsomus tai filosofia hänellä on elämän kolhujen kohdalla. Olimmehan kumpikin
Miten Jumalan saa nauramaan? Lue lisää »
Tää on nyt pakko saada pois mielenpäältä. Vaikka siis valittaa ei saisikaan. Minulla on täysin julkinen facebook-sivu yrittäjänä olemisen ajoilta. En kirjoittele sinne mitään, mitä ei kuka tahansa saisi lukea. Seuraajiini on ilmestynyt henkilö, jonka kyllä ulkonäöltä tunnen, muttei sen enempää. Tänään hän kommentoi tekstiäni. Kirjoitin näin: Et ku nim pali palella saa! Kävin saamassa
Maaliskuisella sairaalareissulla sain erilaista antibioottia kuin nyt. Silloin tiputus tapahtui 4 kertaa päivässä, nyt vain 2 kertaa. Lisäksi saan kahta erilaista antibioottia tabletteina (toinen niistä niin harvinainen, ettei kummastakaan apteekista löytynyt) ja tyhjässä lonkkanivelkapselissa on lisäksi antibioottipallo, spacer. Nyt on käytössä Vankomysiini -niminen antibiootti. Näin Wikipedia kertoo siitä. Toiminta Vankomysiinin toimintamekanismi on bakteerin soluseinän muodostumisen
Vaarallista myrkkyä suoneen Lue lisää »
”Käymme yhdessä ainKäymme aina rinnakkainVaikka esteitä onJoskus tiellä kohtalonVoimme kaikki ne voittaaKun kuljemme vainTiemme yhdessä näin rinnakkain.” Vielä ehkä muutama katsaus sairaalamaailmaan, vaikka olenkin jo kotiutunut. Mieheni kävi jälleen joka päivä minua katsomassa. Oli pakko ottaa kuva meistä, niin erilaisista. Toinen ei ole ollut auringossa Vuonna 1978 kun meidät vihittiin ja lupasimme kulkea yhteistä taivalta,
Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain Lue lisää »
Kyllä, tänään pääsen kotiin! Hoitaja toi jo elokuun aikatauluni. Aamuisin klo 8.30 menen infuusiopoliklinikalle saamaan tiputuksen ja illalla klo 20.30 sekä viikonloppuisin aamuin illoin ensiapuun. Tiputus kestää kerrallaan reilun tunnin. Sain taksilapun koko elokuuksi, ettei tarvitse joka kerta erikseen pyytää. Päivittäin ajan siis 4 taksimatkaa, mikä tekee elokuussa yhteensä 120 matkaa. Vaihtelua elämään, enpä voi
Nyt on kohta kaksi viikkoa tyttäreni Helin häistä, joihin en siis mukaan päässyt. Isänsä ja nuorempi tytär olivat ainoina suomalaisina paikalla. Tänään kuvasin sairaalasängyllä saamani tuliaiset. Paikallista käsityötä edustaa rintakoru. Kuvat eivät näytä onnistuneen hyvin. Tuo härkä on mielestäni mainio valinta. Tyttö muistaa äitinsä lempivärin, joka on sininen. Härkäpäinenkin olen, ainakin joskus. Se tuli ilmi
Skotlannin tuliaiset Lue lisää »
Lääkärit kävivät kierrolla. Otin puheeksi maaliskuisen vessassa kaatumisen tällä osastolla. Siinä lähti kaksi vuotta vanha keinonivel paikoiltaan, mutta irtosi myös kiinnityksestään. Kysyin, olisiko puhdistus voitu tehdä ilman proteesin irroittamista. Molemmat lääkärit vakuuttivat, ettei olisi voitu tehdä. Proteesi irroitetaan aina. Tästä päästiin keskusteluun siitä, kenen vastuulla kaatuminen on. Lääkäri piti luennon siitä, että lain mukaan POTILAS
Mulla riittää näitä tauteja, lonkkaongelmien lisäksi montaa muuta. Tälle päivälle oli määrätty lääkärissäkäynti endokrinologian poliklinikalle, sisätautilääkärille Tyksiin. Niinpä paaritaksi tuli taas kerran minua hakemaan. Menomatkalla polvi äityi kipeäksi, joten odotin minuutti minuutilta perillepääsyä. Voitte ehkä kuvitella taksikuskin ajatuksen/kirouksen, kun paluumatkalla ilmoitin, että mulla on vilu! Se raukka joutui laittamaan lämmityksen päälle, vaikka ulkona oli yli
Girdlesstone = rento lonkka Tänään tapasin tämän kirurgisen osaston fysioterapeutin, jonka tunnen jo aiemmilta käynneiltäni osastolla. Tunnin verran enimmäkseen keskustelimme. Toki siinä kartoitettiin tilanne ja sain ohjeita. Pyysin pienempää, kapeampaa pyörätuolia. Tuli puheeksi myös sähköpyörätuoli, mutta sellaisen saanti saattaa olla vaikeaaa. Sillä pääsisin itse kulkemaan esim. kotimme luiskaa pitkin. Olisin hitusen itsenäisempi, enkä aina toisen