Niin se voi muutamassa päivässä muuttua ihmisen mieli. Viikonloppuna olin aivan alamaissa, kun olin yksin kotona, eikä mikään sujunut. Olin suunnitellut ompelevani myyntituotteita, muttei ollut vetoketjuja, enkä päässyt tietenkään mihinkään kauppaan. Siispä lorvailin ja kiukuttelin ja laskeskelin kipujani. Miehen tultua kotiin kaadoin kaikki tunteeni hänen ”niskaansa”. Ei kiva, ei – kummallekaan. Sain vihdoin tehtyä päätöksen, […]
Touhukas tiistaipäivä Lue lisää »
Tiedäthän, saat postia, silmäilet – ahaa tällainen – laitat syrjään ja joskus aikojen päästä alat miettimään, että mitäs siinä olikaan. Näin kävi minulle kun sain taas kerran kirjeen Tyksistä. Yleensä kaikki ajat on vasta noin kuukauden perästä, joten niillä ei ole heti niin kiirettä. Jossain alitajunnassa oli kuitenkin tieto, että syyskuun puolivälissä piti olla jotain.
Tyksissä kiirettä – lääkärissäkin käydään yöllä Lue lisää »
Lihavina vuosinani (arvaa vaan mitä se tarkoittaa!) olin aika hukassa vaatevalintojeni kanssa. Kun taas nuoruudessani tiesin kyllä, millaisia vaatteita haluan. Nyt jälleen alkaa orastaa varmempi ote, kuten kerroinkin jo otsikolla ”Orastavaa turhamaisuutta”. Kun istuu pyörätuolissa, joutuu miettimään vaatteita ihan toisella tavalla. Nyt ymmärrän isääni, joka kiukutteli äidin takkien kanssa, kun ne oli niin hankala pukea.
Tyylin muutos, mutta ei nahkahousuja kuitenkaan Lue lisää »
Kerroinkin jo jokin aika sitten aloittaneeni käsityöprojetin. Projekti vaan jäi vähän kesken: Viime yö oli taas sellainen, ettei nukkumisesta tullut mitään. Neljän aikoihin en ollut vielä yhtään nukkunut, joten nousin ylös ja siirryin ompelukoneen ääreen. Sain kaksi juttua tehtyä. Puoli kuudelta heräsi mieheni lähteäkseen töihin. Join hänen kanssaan aamukahvit ja sitten painuin uudelleen pehkuihin. Näistä
Tulihan siitä valmis pussukka Lue lisää »
Tänään taas kinuin päästä mieheni mukaan ”talolle”. Minulta jäi kesken yhden hyllykön täyttö. Olenkin kertonut, että saimme Tiimarin jäämistöstä paljon hyllyjä. Olen niistä hyvin iloinen, niillä on saatu yhtenäinen ilme putiikkiin. Joukossa oli myös tällainen ritiläseinäke ja siihen melkein miljoona koukkua, joten tähän saan koruja nätisti esille. Hyllykön päässä on peili, jota tietysti tarvitaan kun
Tämä postaus on järjestyksessään kahdeksassadasyhdeksänkymmeneseitsemäs eli 897.. Ajatella, noin monta aihetta on tullut mieleenkin kirjoittaa! Sitten kun on aika kirjoittaa se 900., sen pitäisi kyllä olla oikein juhlapostaus, eikö vain? Mitähän se olisi? Mikä sinun mielestäsi olisi juhlapostauksen aihe? Oikein iloinen, tai muuten tunteita nostattava, sykähdyttävä, mielenkiintoinen – joka tapauksessa mieleenjäävä juttu. Hmmmm. Onhan tässä
melkein 900 tekstiä Lue lisää »
Olen jo kertonut teille Mikasta, joka on ortopedini. Tykkään hänestä inhimillisenä, potilaslähtöisenä lääkärinä. Lähetin hänelle kirjeen heti kohta, kun olin kuullut, etten saa kuljetuspalvelua enkä henkilökohtaista avustajaa. Tällaisen sähköpostiviestin hänelle lähetin otsikolla ”täällä yks potilas itkee”: Alkaa käydä mielialan päälle tämä neljän seinän sisällä nyhjääminen. Hain taksikorttia ja henkilökohtaista avustajaa, kuten alla mainitsinkin. Terveyskeskuslääkäri, joka
Mieheni toi kolme sientä tunnistusta varten. Nämä siis kasvavat meidän tontilla. Kaksi niistä oli helppoja, mielestäni kyseessä on voitattivauva ja vähän isompi voitatti. Mutta tuo kolmas, keltainen, mikä se on – tietääkö joku teistä? Meidän sienikirjasta ei löydy tuollaista, enkä vielä päässyt googleen asti…. Ei se kanttarelli ole, vaikka vähän muistuttaakin sitä… Näitä on kuulemma
Välillä jotain ihan muuta, eli sieniä Lue lisää »
Ehkäpä jo ylireagoin. Tai sitten on kysymys siitä, että jotenkin varauduin jo kaikkein pahimpaan, mikä sitten tapahtuikin. En jaksa yhtään odottaa tämän vammaispalveluasian kanssa, vaan toimin aika impulsiivisesti. Viime yönä ei taaskaan nukuttanut, ajatukset valvotti tms. Nousin ylös ja kirjoitin sähköpostia kaupungin sosiaalityön johtajalle vaimikäsenimikeonkaan. Kirjoitin näin pitkän kirjeen otsikolla ”Eikö oikeus toteudukaan?” Hei!
Postia ylemmälle taholle Lue lisää »
Hassu sanonta, ”istuin aamupäivän puhelimessa”. No, sitä minä kuitenkin tein – aamulla aloitin ja monta puhelua soitin. Mutta palataan vielä eiliseen iltaan. Aika lailla kiihdyksissä olin, kun kirjoittelin kaksi sähköpostia lääkäreilleni, toisen terveyskeskukseen ja toisen Tyksin leikkaavalle ortopedilleni, Mikalle. Monet teistä muistaakin hänet, eikö vain? Tällaisen lähetin terveyskeskuksen lääkärille, joka minulle kirjoitti todistuksen vammaispalveluja varten:
Sähköposti- ja puhelinlääkäriä Lue lisää »