Joku tavara on aina loppu: vessapaperi, kahvi, suodatinpaperit… Jotkut taas on aina hukassa: sakset, teippi, silmäneulat…. Mut laastaria meillä on! En muista, koska olisin viimeksi laastaria tarvinnut – monta, monta vuotta sitten. (Tässä ei oteta huomioon 40 tikin ompeleita). Mihin ihmeeseen kaksi ihmistä tarvitsee noin monta laatikollista laastaria? Luulenpa, että jossain vaiheessa on kuljettu kaupassa […]
Muuttaminen on oiva käännekohta aloittaa ”uusi elämä”. Monellakin tapaa. Meille muuttaminen ei tarkoittanut uutta paikkakuntaa, vain uusi koti. Aikamoinen mullistus silti. Jokainen tietää, miten muutossa tuntee itsensä paljon haltijaksi, ihmeellistä tavaraa löytyy nurkista, vintistä, kaapeista – tavaraa, mitä ei tiennyt edes omistavansa. Uusi koti mahdollistaa uusien tapojen opettelun. Olen huomannut jostain kumman syystä kiinnittäväni erilailla
Niinhän sitä sanotaan, että mitä nettiin laittaa, siellä se pysyy. Googletin sanalla ”vanha essu” ja kuvissa oli yksi Pellavasydämen essuista vuosien varrelta. Toisaalta paljon on muuttunut, mutta toisaalta… ei niinkään. Näkyyköhän tämä sivu kaikille? Vuodelta 2009 – Pytinkien Paris -tapahtumaan liittyvä mainossivu.Tänä vuonna on taas tuo tapahtuma, mutta nyt uudistuneena. Uusi nimi on ”Vanhat talot”.
Netissä kaikki säilyy? Lue lisää »
Meidän muutosta jäi kuormakaupalla ylimääräistä tavaraa. Mies juuri sanoi, että kierrätyskeskuksessa häntä tullaan jo vastaan kysyen, että mitäs nyt kannetaan… Vaiks en yhtään tykkää, niin taas laitoin Pellavasydämeen kirpparimyyntiä. Nyt se käykin helpommin, kun saa tavarat ulos katoksen alle. Pieni sadekaan ei haittaa. Se tässä on kurjaa, että aina joku luulee kirppariksi. Huomaatko mun neulegraffitin?
Voitko käsittää, että joku julkaisee itsestään tällaisia kuvia? Uskon, että lukijoissani on monta, jotka ymmärtävät minua. Tämä kuva oli otettava heti eikä senjälkeen, että olisin ehtinyt peilin pyyhkiä. Se on vielä muuton jäljiltä – oston jäljiltä tarkemmin sanoen – vielä muoveissaan. Tämän kuvan nimi on ”jalkayli”. Käsitätkö? Ensimmäisen kerran aikuisikäisenä saan nostettua TOISEN JALAN TOISEN
Ootteko messuille menossa vai jo tulossa, olen kysynyt tänään vaikka kuinka monta kertaa. Enpä ymmärtänytkään, että kaupungin messutapahtuma vaikuttaa minunkin putiikinpitämiseeni näin paljon. Lähes koko ajan on väkeä käynyt. Ja minä olen tehnyt tutkimusta messutyytyväisyydestä. Osaisin aika hyvin antaa palautetta järjestäjille. On se hassua, miten erilailla ihmiset näkee ja kokee. Yhdeltä porukalta kysyin, että onko
Ootteko tulossa vai menossa? Lue lisää »
Esittelin jo edelliset hatut facebookissa ja yksi lukija tilatessaan hattuja kirjoitti ”Don’t smoke my hat” ja minä ihmettelin että mitä ihmettä…haluaako hän niihin sellaisen tekstin vai mitä…? Tänään sitten työharjoittelija (nuori ja enkuntaitoinen) valaisi minua hampunpolttamisesta…. Vaikka Nepalista on nyt ollut vähän hankala saada tilattuakaan tavaraa ulos, onnistuimme kuitenkin saamaan lisää hamppuhattuja. Minulle kerrottiin hampusta
Nepalilaisten käsin virkkaamia hamppuhattuja. Lue lisää »
Kylläpä aurinko virkistää, heti on päivä parempi. Ensimmäisessä kuvassa keinutuolissa on virkattu hartiahuivi ja tässä alimmassa oikein keinutuoliin tarkoitettu peite. Olen tämän tehnyt aikoinaan omaan kotiin ja olin sitä jo purkamssa alkutekijöihinsä, kun on väärän värinen, mutta onneksi keksin, että tuossahan se hyvin täyttää paikkansa ja ehkä joku saa inspiraation tästä. Sama malli sopisi
Lintukangas oli niin suosittua, että myin sen loppuun alta aikayksikön. Onneksi onnistuin saamaan lisää! Seurakseen harmaapohjainen lintukangas sai turkoosipohjaisen, jossa on paljon liilan värisiä lintuja. Ja vihreitä. Kukas lukijoista nyt haluaa? Kangas maksaa 19 euroa metri + postikulut. Useampi ostaja on aikonut tehdä mekon tästä napakasta puuvillatrikoosta. Kunhan ensin kaikki halukkaat ovat kankaansa saaneet, sitten
Kirjoitin jo valmiiksi jutun asiasta, joka juuri nyt on päällimmäisenä mielessäni. Tämä blogihan on minulle päiväkirja. Olin rohkeasti painamassa julkaise-näppäintä, mutta sitten iskikin arkuus. Vai järjen äänikö se oli? Ehkä en uskallakaan. Usein tänne kirjoittaessani kuvittelen kaikki lukijani vieraiksi ihmisiksi, jotka eivät minua tunne. Toki teistä on tullut tuttuja vuosien varrella. Ja tiedän, että tuttuja