Oli pakko tulla tämä vielä kirjoittamaan. Istuin äsken nojatuolissani, sukankudin käsissä ja katselin kauan kauan sitten tallentamiani elokuvia – rakastamiani nyyhkytarinoita. Että se aika tuli viimein, että on aikaa… Hoksasin myös toisen asian, josta voin olla onnellinen. Minä pystyn olemaan täysin rauhallisena kaaoksen keskellä! Joku toinen olisi aivan paniikissa, kun paikat on sekaisin ja niin […]
Just nyt tajusin sen! Lue lisää »
Toiset bloggarit keskittyvät tiukasti valitsemaansa aiheeseen. Joku kirjoittaa useampaa blogia, joissa on kussakin eri, tiukasti rajattu aiheensa. Sitten on meitä, jotka kirjoitamme sillisalaattia ja sekametelisoppaa – suolaista ja makeaa sekaisin. Kyllä minäkin aloitin mielessäni puhtaasti yritykseen keskittyvä blogi, mutta rönsyilevä kun olen muutenkin, niin on tästä blogistakin tullut minun näköiseni. Ja mitä se on tulevaisuudessa,
Kaikkea ei blogissa kerrota? Lue lisää »
Aivan uskomattomalta tuntui tänä aamuna herätä. Nojaa, yö oli kylläkin kauhea. Olin ilmeisesti unohtanut illalla ottaa Tramal-särkylääkkeeni, mikä aiheuttaa/aiheutti erittäin ikävät vieroitusoireet. Kylmä ja hiki vuorotellen, inhottava jäytävä särky joka puolella yltympäri ruumista. Mutta ei se mitään, vähän aikaa odotan lääkkeen vaikutuksen alkamista ja taas elämä hymyilee! Otan nuo tuskan hetket sellaisella ajatuksella, että sitten
Helpotuksen huokaus Lue lisää »
Pellavasydän on tyhjennetty. Yksi aikakausi minun elämässäni on päättynyt. Nämä kuvat eivät ole kauniita, lähinnä omaksi ilokseni halusin ne tänne laittaa muistoksi. Pappa ihmettelee Tässä kuvassa Pellavasydämen tyhjennys on jo loppusuoralla. Viikko siinä vierähti. Tässä osa kierrätyskeskukseen menevästä tavarasta. Kolme erittäin hyvää pöytää, paljon hyllyjä ja kankaita, kankaita ja kankaita… Kotona meillä näyttää tällaiselta: Saunaankaan
Tämä päivä päättyi harmistukseen. Ikinä ennen – koko 5 vuoden yrittäjätaipaleellani – en ole saanut kirjallista moitetta putiikin toiminnasta. Piti sekin sitten kokea ennen kaiken loppua! Facebook on kyllä mainio tapa keskustella online. Enkä ollenkaan tarkoita, etteikö niin tulisi tehdä, itsekin annan herkästi palautetta. Tänäänkin lähetin yhteen verkkokauppaan ihmettelyn, miksei hinta ole ostoskorissa sama kuin
Nyt ei voi järjestää kutsuja isolle porukalle. Vähän kaukaa haettu otsikko. Ensinnäkään meillä ei juuri koskaan kutsuta ”vieraita” syömään. Ja toisekseen keittiön pöydän ääreen mahtuu kyllä. Tarkoitan, että ruokasaliksi leikillisesti kutsumani huone on nyt aivan muussa käytössä. Tässä osa Pellavasydämen jäämistöä. Saman verran noita isoja pahvilaatikoita (täynnä palakankaita) on menossa kesätorpalle. Kuvittelen itseni ensi kesänä
Kuvittelepa hetken millaista olisi, jos kotiisi kipattaisiin pienen kaupan tavaravarasto! Minä tiedän – ja tunnen itseni rikkaaksi! No ei vaiskaan. Kaikki se tavara, mikä ei ole kenellekään kelvannut. Roina, mitä on nurkkiin kertynyt viiden vuoden kuluessa. Ottaisin kuvan, mutta kun kamera on jälleen kerran hukassa! Mervi
Eilisessä kirjoituksessani tuumasin, että ihmeen hyvin olen hermoni hallinnut.Välillä kauhistuttaa, kun koko tämä ruljanssi on vain MINUN VASTUULLANI. Osaanko suunnitella kaiken oikein, pitääkö aikataulu, saadaanko tavarat johonkin mahtumaan ja asiakkaatkin pitäisi hyvin palvella. Tänäänkin oli huippuhyvä myyntipäivä, tavara hupeni silmissä. Ihminen on joustava ja ihmeen sitkeä. Sitä jaksaa, mitä pitääkin. Yleensä. Juuri nyt minulla on
Sitä jaksaa sen mitä pitääkin Lue lisää »
Hurjaa on huusholli Pellavasydämessä. Tämä viikko meidän piti Pirkon kanssa vaan pakata ja siinä sivussa palvella asiakkaita, jos joku vielä eksyy ovesta sisään. Eikä mitä – päivät ovat menneet täysin asiakaspalveluun. Tottakai se on ollut aivan ihana positiivinen yllätys! Paljon parempi, että tavara siirtyy pois, pois, pois… Nyt on hinnat laskettu minimiin, kankaitakin myydään 3€/kg.
Pakko oli taas tulla kirjoittamaan uusi postaus. Olenhan kertonut, että ajattelen kirjoittamalla? Joku pieni kuva tai sana tai ajatus lähtee muhimaan päässäni, sitä pitää pohtia enemmän ja parhaiten se tapahtuu kirjoittamalla. Luin pussikanakeittoa (siis ei pussikanaa, vaan pussikeittoa) syödessäni uutta Kotivinkkiä ja mm. Roope Lipastin kolumnia (korjaa Saila, jos kyseessä onkin pakina) ”Kirje tulevaisuuteen”. Kirjoittaja