Kuinkahan kauan siitä on…kaksi vuotta ehkä? Nimittäin siitä, kun saimme tietää, että tyttäremme Heli menee naimisiin ja viettää häitään kesällä 2014. Silloin se tuntui hirveän kaukaiselta asialta. Heli on lähtenyt heti ylioppilasvuoden jälkeen Skotlantiin ja päätynyt sinne asumaan vakituisesti – vain kaksi kertaa Suomessa käyden. Viimeksi olen nähnyt Helin monta, monta vuotta sitten…
Keväällä varattiin lennot matkalle ja hotelli määränpäästä Aberdeenistä. En kovasti ehtinyt mitään valmisteluja tehdä tai edes miettiä, sillä Pellavasydämen loppuselvitys vei ajan ja voimat. No, sitten tuli tämä katastrofi, joka pilasi koko kevään ja ilmeisesti myös kesän. Jouduin pyörätuoliin. Oli tarkoitus, että kesäkuun alussa tehdään iso lonkkaoperaatio. Selvisi, etten missään tapauksessa kykenisi häihin lähtemään. Lennot on varattu halpayhtiöstä, joten matkan peruminen minun osaltani ei ollut mahdollista.
Aloin selvitellä mahdollisuuksiani. Soitin e-bookersiin, mistä lennot on varattu. Jostain syystä siellä olikin jo tieto, että tarvitsen pyörätuoliavustuksen. Nyt minulle on varmistettu saattajan avustama pyörätuolitrippi lähtöselvityksestä koneen istuimelle asti. Auts! niiden selkää, jotka joutuu mut kantamaan koneen raput….
Seuraavaksi otin yhteyttä hotelliin ja sainkin erittäin ystävällisen vastauksen. Meille oli alunperin varattu huone varapedillä, koska Mirvakin on mukana. Tämä olisi ollut kuulemma liian ahdas pyörätuolia käyttäen, joten nyt meille varattiin kaksi huonetta väliovella. Perhehuone tai jotain… muutenkin hotelli on helppokulkuinen, hissit joka paikkaan jne.
 |
| Kuvat hotellin sivuilta |
 |
| Näytää hyvältä inva-varustukselta |
Asia, jota ei voi etukäteen selvittää, on taksimatkat määränpäässä. Heli kuitenkin kertoi, että kaikilla taksiyhtiöillä on invatakseja, että ei pitäisi olla ongelma. Lisäksi linja-autot on matalalattiaisia, että niihinkin pääsee helposti pyörätuolilla.
Hääpaikka on vielä minulle arvoitus esteettömyyden suhteen, mutta Heli lupasi, että vahvoja miehiä löytyy minut nostamaan, jos muutama porras onkin. Toivottavasti, jostain sivukautta pääsee ilman portaita….?
Näin on esteet periaatteessa raivattu, mutta iso mutta on silti olemassa. Miten pystyn istumaan pitkiä aikoja pääsemättä välillä pitkäkseni? Ensin on automatka Helsinkiin, sitten tunnin lento Riikaan, siellä vajaan tunnin koneen vaihto ja vielä noin kolmen tunnin lento Riikasta Aberdeniin ja sitten taksimatka…. Tuskaa…
Kiistaton tosiasia on, että helpommalla pääsisin jäämällä kotiin. Ja helpommalla pääsisivät myös matkaseurueeni, kun ei tarvitsisi minua passailla. Toisekseen tässä on myös riskejä. JOS kysyisin lääkäriltä, saattaisi olla, etten saisi edes lentolupaa. Tuo leikattu jalka on nimittäin aina sinisen musta, kun siellä ei ilmeisesti veri kierrä. Oikeasti mun pitäisi kai syödä kallista verenohennuslääkettä (n. 4 euroa/pilleri) seuraavaan leikkaukseen asti, mutta en ole syönyt. Se varmasti pitää aloittaa ennen lentoa. Ja onhan se otettava huomioon, että mitä sitten, jos jotakin sattuu?
Mitäs tuumaatte? Mitä tekisit minun sijassani? Otanko liian ison riskin?
Mervi
