Niin se voi muutamassa päivässä muuttua ihmisen mieli. Viikonloppuna olin aivan alamaissa, kun olin yksin kotona, eikä mikään sujunut. Olin suunnitellut ompelevani myyntituotteita, muttei ollut vetoketjuja, enkä päässyt tietenkään mihinkään kauppaan. Siispä lorvailin ja kiukuttelin ja laskeskelin kipujani. Miehen tultua kotiin kaadoin kaikki tunteeni hänen ”niskaansa”. Ei kiva, ei – kummallekaan.
Sain vihdoin tehtyä päätöksen, että uuden Pellavasydämen avajaiset ovat tämän viikon lauantaina. Siitä alkoikin sitten senpäiväinen tohina. Mieheni on tämän viikon syyslomalla, joten olemme yhdessä olleet ”talolla”. Hän remonttia tekemässä ja minä ihanan Pirkon (muistatte varmaan?) kanssa laittamassa tavaroita hyllyyn. Nyt on kaikki (paitsi työhuoneen) pahvilaatikot tyhjennetty ja tavarat on jotakuinkin paikoillaan.
Sitten iski paniikki. Aika loppuu! Äkkiä tilaamaan lankoja. Puhelu kesti 40 minuuttia, kun tein minun mittapuuni mukaan hirvittävän ison neulelankatilauksen tukusta. Lupasivat, että langat saapuvat avajaisiin mennessä. Sitten alkoi tuntua siltä, ettei ole mitään erityiskivaa myytävää. Sähköpostia sinne ja puhelua tänne ja ihmeesti vaan kaikki alkoi luonata.
Myyntitiski tuotti ensin päänvaivaa. Mielessäni oli ja on edelleen kuva tietynlaisesta klaffipiirongista, minkä haluaisin. Päivän paikallislehdessä oli myynti-ilmoitus sellaisesta, kävimme sitä katsomassa ja tein kaupat heti, vaikkei olekaan juuri ”sellainen”. Mutta pääsemmepä alkuun kuitenkin.
Nyt on avajaisten lehti-ilmoitukselle paikka varattu, mutta huomisaamuna täytyy lähettää materiaali. Muistankohan? Pankkikorttikonetta en tähän hätään ehtinyt saada, se on vähän harmi, mutta toivottavasti jotenkuten pärjäämme. Kahvipullat on varattu uudelta yrittäjältä. Namnam, miten maukkaita ovat. Tykkään niin kunnon makeasta pullasta. Ja mitä vielä? On siinä vaan taas paljon touhuttavaa ja ihan varmasti jotain unohtuukin…
Ihanaa päästä vihdoin työhön käsiksi. Kumma juttu, että silloin ei huomaa kipujakaan. Ja illalla ei tarvii unta odotella, taisin nukkua ensimmäisen 9 tunnin yön sitten maaliskuun! Koko päivänä en huomannut normaaleja kipujanikaan, mutta yhden uuden vaivan totesin illalla saaneeni – ristiselkä oli kipeytynyt. Aivan ymmärrettävää, kun koko päivän istuin pyörätuolissa, lepäämättä kertaakaan…
Tänään kävi Puustellin keittiöistä suunnittelija katsomassa meidän keittiötä – tai siis sen seiniä – ja tekemässä alustavia suunnitelmia. Tosi haasteellinen projekti, koska keittiö on pieni ja yhtenäistä seinäpintaa tosi vähän. Parin viikon sisällä saamme piirustukset.
Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, eikä siis ole tähän laittaa ensimmäistäkään kuvaa. Jospa huomenna muistaisin.
mervi