Yli vuosi on mennyt, etten ole matonkuteesta virkannut. Kuusi vuotta olen koreja tehnyt ja jonkinmoinen kyllästyminen tuli niihin. Ei silti, ei niitä kukaan enää ostakaan, kun kaikilla on joku, joka tekee… Nyt kuitenkin asiakas tilasi mustan ison korin (tähän liittyy nolo tarina, jonka kerron erikseen). Väänsin sen kolmessa tunnissa ja se kyllä tuntui sormissa, ranteissa ja olkapäissäkin.
Aika moni asiakas on käynyt hakemassa ontelokudetta maton virkkaamiseen. Lopulta innostuin itsekin. Olen tehnyt mattoja vain trikookuteesta, mutta nyt aloitin Esterikuteesta. Valitsin punaisen, kun tilasin sitä jouluksi turhankin paljon. Ja sopiihan tuo väri mainiosti meidän uuteen harmaaseen kotiin. Vessan matoksi vaikka.
Koska tämä oli taas kerran äkillinen inspiraatio kesken työpäivän, piti ohjekin löytää läheltä ja helposti. Pellavasydämen ohjekansiosta valitsin tähtimaton.
Ei tästä matosta suuren suuri tule, mutta taitaa siltikin yksi kilo esterikudetta olla liian vähän? Ihan mukavaa virkattavaa, tasainen kude, ei solmuja eikä jatkopaikkoja. Ohjekin tuntuu toimivan hyvin, ei kupruile eikä aaltoile. Tuossa eteisen keinutuolissa istun luppoajan. Näen suoraan ovesta kun asiakas on tulossa.
Pellavasydämen ovessa on nyt lappu, että lomailen 7.1. asti. Olin siellä tänäänkin kuitenkin pari tuntia ja muutama asiakaskin kävi. Avustaja tuli aamulla tunniksi kotiin – pakkasimme käsityötarvikkeitani pahvilaatikoihin ja siirryimme putiikkiin, missä taas purimme tavarat laatikoista kaappeihin. Nyt pitäisi kovasti harjoitella ”roskiin laittamista” eli turhan ja tarpeettoman tavaran hävittämistä. Esim. paperikasseja on kokonainen kaapin alaosa täynnä. Ja siltikin voin vielä plärätä niitä, että minkä raaskisi ottaa käyttöön. Sairaalloista säästämistä sanoisin, mutta harjoitus tekee mestarin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tila loppuu.
Pellavasydämen Mervi