Kylläpä kahteen päivään saa mahtumaan paljon nähtävää Helsingissä kun ollaan! Kulttuurireissumme toinen päivä, sunnuntai, käytettiin yhtä tehokkaasti kuin lauantaikin. Olimmehan tehneet hyvät ennakkosuunnitelmat. Aloitimme heti aamulla, hotelliaamiaisen jälkeen, reippaalla kävelyllä Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan. Sää oli mitä ihanin ja kivoja valokuvauskohteita löytyi jo matkan varrella.
Ehkä ajankohta, myöhäinen kesä, vaikutti siihen, että varsinaista kukkaloistoa emme ennakko-odotuksista poiketen nähneet.
Katsottavaa on paljon. Ulkopuutarhaa emme kiertäneet ollenkaan, sillä kasvihuoneissa menee jo paljon aikaa, vaikkei joka kasviin ollenkaan kiinnittäisi huomiota. Puutarhassa on hienosti eri kasvupaikoittain jaoteltuja osioita; on päiväntasaajan kasvit, aavikon niukka kasvillisuus ja tropiikin kosteikkojen kasvit jne… Itseäni kiehtoi etupäässä kasvien erikoiset kasvutavat. Kuvia napsin sieltä täältä, taas ilman tietoa kohteesta. Mutta ensin tietysti selfie.
Olihan se hauskaa nähdä tuttujakin kasveja tuolla vieraitten ja ihmeellisten joukossa. Niinkuin nyt tuo joulutähtikin. Ja monta muuta.
Kaikkia kasveja ei heti edes erottanut kivien joukosta.
Vanhanajan elämää
Täältä palasimme takaisin hotellille hakemaan matkatavarat säilytyksestä ja veimme ne Kampin säilytykseen. Jatkoimme matkaa raitsikalla Ruiskumestarin talolle. Varsin viehättävä museomiljöö keskellä kerrostaloja. Uppouduimme hetkeksi vanhanajan vaatimattomaan elämään. Muutamia ihan outoja esineitäkin sieltä löytyi. MInua ihmetytti hienosti kirjailtu jalkapalli. Opas kertoi, että kun lattiat olivat talvella todella kylmät, oli kiva nostaa jalkansa pallille. Mutta miten se mahtoi säilyä hyvänä, helmikirjailtu kun oli ja kengät jalassa kuljettiin? Myöskin ihmettelimme kesäisiä mattoja, miten ne toimivat, kun näyttivät ennemminkin pöytäliinoilta. Kakluunista roikkuu tuollainen kirjailtu ”vaate” – lähes turhanpäiväinen tuote, mutta kun ”jotain käsityötä pitää kuitenkin olla”. Mikäs siinä, kaunishan se on.
Kadehdittava kirjasto
Tämän kohteen jälkeen siirryimme taas raitsikalla – keskustan ihanan kauniita rakennuksia ihastellen – aivan Helsingin ytimeen eli kirjastotalo Oodiin. Ensin vähän ihmettelin, että ”ai kirjastoon?” mutta kyllä kannatti! Olipahan mielenkiintoinen paikka. Oli sunnuntai ja väkeä oli vaikka kuinka paljon sisällä hengailemassa. Ei siellä mitään kirjoja luettu, mutta… Oli löhöämispaikkoja, nykyaikaisia keinutuoleja, yhteisöllistä osallistumista, yksityisiä loosseja, työpajoja… jajaja. Monenlaista laitetta käytettäväksi; ompelukoneita, jopa hieno kirjova kone, 3D-tulostimia, laserleikkureita, pelikoneita ja vaikka mitä! Ihmettelyltäni en edes kuvia malttanut jäädä ottamaan, paitsi tuon kirjovan ompelukoneen, mistä olen syvästi kateellinen. Näköjään siellä järjestetään myös korjausompelun työpajoja.
Aikataulumme oli täydellinen, paitsi ajoitus tähän ihanan kesäiseen viikonloppuun, myös ajatellen bussin lähtöä. Kävelimme tästä Kamppiin ja tyttäreni etsi ja löysi meille ruokapaikan. Aivan täsmälleen ehdimme bussiin ja kotimatka saattoi alkaa. Olin hurjan tyytyväinen retkemme antiin, vaikka sitten kotona menikin muutama päivä kehoa parannellessa. Tämä oli nyt toinen kesäinen reissumme – samalla tyttöporukalla. Uskon että vielä paljonkin olisi nähtävää Helsingissä, mutta ehkä ensi kesänä kohde on joku muu.
Hauskasti sain edelliseen postaukseen ehdotuksen, että ensi kerralla lähtisimme …. olikohan se Joensuuhun. Mikä ettei.
Ja täällä näet muut kohteemme:
Lisää taidetta – Amos Rex
Tyttöjen kulttuurimatka Helsinkiin
Mervi