Jokainen virkkaaja on varmasti tehnyt lierihatun. Kevään Novita-lehdessäkin oli malli kirkkaankeltaisena. Minun tarinassani ei siis ole yhtään mitään uutta, mutta ehkä joku inspiroituu? Minun lierihattuni on virkattu puuvillalangasta.
Onko ketään muuta ”käsitöiden kätkijää”, joka piilottaa keskeneräisiä töitä sinne tänne? Minä olen ehkä pahimmasta päästä. Ei riitä, että yhdestä ja kahdesta paikasta löytyy pussukka, jossa on epämääräisiä keskeneräisiä töitä. Niitä on jopa aivan kummallisissa paikoissa ja juuri, kun kuvittelet, että kaikki on kasassa, taas löytyy yksi pussukka. Kaikista en edes tiedä, mitä piti tulla.
Kävin kaikki kätköpaikat läpi ja keräsin nämä pussukat yhteen paikkaan. Esille otin vain kesäiset virkkaukset. Talviset neuleet pakkasin laatikkoon. Isoon laatikkoon, auts.
Yhdestä pussukasta löytyi keskeneräinen lierihattu. En oikeastaan innostunut siitä, mutta kun oli melkein valmis, en raaskinut purkaakaan. (Aika monta juttua kyllä purin langaksi)
Lieristä tuli kyllä aika käyttökelpoinen. Sitä voi pitää joko lieri alaspäin tai ylöspäin. Malli on omasta päästä. Kupuosa virkattu pylväillä ja lieri kiinteillä silmukoilla.
Tämä hattu on tosi väljä minunkin isoon päähäni, mutta siitä saa pienemmän kiristämällä nauhaa. Isompi parempi – ei mene kampaus littanaks – hah. Sattumalta löysin toisesta pussukasta valmiita virkattuja kukkia ja kun löytyi vielä sopivat väritkin, kiinnitin ne hattuun. Kukat voi halutessan ottaa poiskin.
Kuvat on otettu extemporee ja oma naamakin huolittelematon, joten yritin ottaa kuvia ulkona nuken päässä. Nooooh? Muuten, tuosta kukkasesta sen verran, että ruskea isompi on alunperin virkattu KYNTTILÄMANSETIKSI. Mutta luovuus.
Pellavasydämen Mervi