Keskiviikkona oli kesäteatteri Lentävä Lokin tämän kesän ensi-ilta. ”Aina joku eksyy” on koskettava näytelmä suunnistajasuvusta. Keskiössä on äidin elämä nuoresta tytöstä vanhaksi naiseksi. Näytelmä kulkee useamman vuosikymmenen pilkahduksina, välillä nykyaikaan ja taas takaisin menneisyyteen.
 |
| kuva teatterin facebook-sivulta |
Moni tarvitsi nenäliinaa. Vaikka kyllä välillä naurettiinkin.
Minulle tämä puvustus oli tarpeellinen. En tiedä, miten syvälle synkkyyteen olisin ilman sitä vaipunut. Puoli vuotta tässä meni ja nyt se on kaikkien nähtävillä. Hyvin toimi. Vaatteita tarvittiin paljon, mutta suuri osa löytyi vanhoista varastoista. Osan etsin kirppareilta ja muutama tehtiin itse.
Kävin tosi monta kertaa katsomassa harjoituksia – ihan omaksi ilokseni. Hassua, että joku pieni juttu juonessa paljastui vasta ensi-illassa. Uskon, että ensikertalainen ei siis kaikkea hoksaakaan. Näytelmän voi käydä katsomassa useammankin kerran ja varmasti aina löytää jotain uutta.
Täältä voit katsoa esityskerrat ja täältä kuvia. Tervetuloa Uuteenkaupunkiin!
Ammattitaitoiseksi ompelijaksi
Kerroinkin jo, että pääsin opiskelemaan mittatilausompelijaksi. Vahvistin osallistumiseni tietoisena kaikista estelyistä ja omistakin epäilyistä… Toki sain paljon kannustaviakin kommentteja. Kävin eilen lääkärissä ja kerroin tästä uudesta haasteesta. Kysymättä sain kuulla hänen näkemyksensä – juu, ei suositellut. Tykkään kovasti tämän nuoren miehen asenteesta ja toimintatavasta ja tiedän, että hän jo tuntee potilashistoriani ja sikäli sanomallaan on painoarvoa.
No, kun sitten kerroin, että positiivinen puoli muuten haastavassa projektissa on sisällön saaminen värittömään elämääni, hän pehmensi viestiään. ”Mene kokeilemaan ja lopetat, jos ei onnistu”. Niin.
Ja minähän menen.
Aina pitää jokin projekti olla. Jos ei muuten, niin sitten on kiva, kun se tulee valmiiksi ja saa huokaista helpotuksesta.
Mervi