Naiset usein valittaa, että on ikävä tehdä kotitöitä, kun kukaan ei kuitenkaan noteeraa. Että sitten vasta huomataan, kun hommat on jätetty tekemättä.
Olette varmaan huomanneetkin, että Lammisen perheessä on roolit ikäänkuin päinvastoin. Minä olen se ”mies” – sohvaperuna, joka vaan makaa päiväunilla ja mieheni on se ”nainen” joka tekee huushollihommat (+ ulkotyöt, lumityöt, lämmityksen, autoihin liittyvät, raha-asiat, kaupassakäynnin jne). Minä käyn valmiiseen ruokapöytään, odotan miestä kotiin keittämään kahvia jne. Osaan oikein hyvin samaistua miesten mukavaan elämään!
Tänään huomasin, että meidän keittiöön oli vaihtunut verhot! Jouluverhot oli poissa ja kirkkaankeltaiset tilalla. Kuulemma jo viikko sitten (!) hän oli ne vaihtanut. ENKÄ MINÄ EDES HUOMANNUT! Siis oikein tyypillinen mies minä olen. Loiseläjä.
Kun aikoinaan tein nuo verhot Marimekon kankaasta, mieheni ei oikein pitänyt niistä – olivat kuulemma liian räikeät. Nyt, kun hän oli itse saanut valita monien keittiönverhojen joukosta mieleisensä, oli jostain syystä juuri ne valinnut. Hmmmm….
(Ihan vaan pienenä selvennyksenä kerron, että vaihtaisin rooleja oikein mielelläni ja sydämestäni toivon, että vielä joskus palaamme perisuomalaiseen järjestykseen)
Jaajuu, huomenna minä lähden töihin ja mies jää kotiin – saas nähdä, mitä uutta huomenna…
Mervi