Kerroinkin jo, että olemme lähdössä lomalle Viroon. Edellisten reissujen kokemuksesta tiedän, että SuperStarille mennessä joutuu kävelemään hiiirrrveän pitkän matkan terminaalista laivaan päästäkseen. Minulle se on ollut jo kauan aivan ylivoimaista.

Laivayhtiö lupaa täällä:

Ohjeet vammaisille ja liikuntarajoitteisille matkustajille

Tallink Siljalla pyritään siihen, että vammainen ja liikuntarajoitteinen matkustaja kykenee matkustamaan laivoillamme mahdollisimman itsenäisesti, sujuvasti ja helposti.
Terminaalien ja/tai laivayhtiön tarjoama avustamispalvelu on tarkoitettu matkustajille, joiden liikuntakyky on rajoittunut fyysisen vamman tai kehitysvamman takia, näkö- ja kuulovammaisille, tilapäisesti liikuntarajoitteisille ja kaikille heille, jotka tarvitsevat erityisapua. Palvelu on maksuton.

Tarvitsen pyörätuolin ja sille työntäjän. Soitin siis laivayhtiöön, mutta koska matka oli tilattu matkatoimiston kautta, minun pyydettiin ottamaan sinne yhteyttä. Palvelu oli erinomaista tyyliin ”voitteko odottaa hetken, niin kysäisen….kiva, että ehditte odottaa…”

Sitten soitin Matkapojille. Kello oli jo yli viiden, mutta siellä oli osittainen asiakaspalvelu toiminnassa. Hassua oli kylläkin tämä (jotenkin tähän suuntaan)
– jos asianne koskee ryhmämatkaa yli 10 henkilöä, paina numero 1
– jos asianne koskee yhden henkilön matkaa, paina numero 2
– jos asianne koskee jo varattua matkaa, jossa henkilöitä alle 10, paina numero 3
– jos asianne ei koske mitään näistä, jääkää odottamaan….

Minä jäin siis odottamaan ja ystävällisesti minulle hyvin pian vastattiinkin. Asiaani hoitava taho oli jo lopettanut siltä päivältä, mutta kun aloin sanoa, että tuon ohjeen mukaan jäin odottamaan, niin tämä vastannut henkilöpä otti tiedot ylös ja välitti pyynnön huomenna töihin tulevalle henkilölle, joka tuota asiaa hoitaa. Lupasivat vielä soittaa, jos heillä on jotain kysyttävää.

Tulin niin hyvälle mielelle hyvästä palvelusta, että jätin huomiotta tuon typerän paina 1 tai 2 tai 3 tai…. Se, että minun ei käskettykään siirtää asiaa huomiseen, osoitti todellista palveluhenkisyyttä.

Se on hyvä mieli joskus niin pienestä kiinni.

Isompi asia on tällainen palvelu, että ymmärretään liikuntavammaisten oikeus tasavertaiseen liikkumiseen. Nyt minua odottaa sekä Helsingissä että Tallinnassa (reilu) pyörätuoli ja sen lykkääjä. Pääsen siis kivuttomasti laivaan, mikä helpotus!

Arvaan, ettei tämänkaltaiset asiat lähde palveluntarjoajan hyväsydämisyydestä, vaan siihen on tarvittu vuosien, vuosikymmenten sitkeä työ. Invalidi- ja vammaisjärjestöt ovat tehneet sekä hiljaista että näkyvää työtä esteiden poistamiseksi.

Ei tarvitse mennä kauemmas kuin Tallinnaan ja huomaa eron. Siellä vammaiset on vasta aivan viime aikoina alettu ottaa huomioon, mutta vielä ollaan kaukana meidän oloistamme. Olen itse ollut mukana Invalidiliiton Viroon suuntautuvilla ystävyys/koulutusmatkoilla, joiden tarkoituksena on ollut kannustaa ja opastaa sikäläisiä yhdistyksiä vaikuttamistoimintaan. Muistan yhdenkin reissun, jolla meitä oli monta liikuntavammaista, mutta Tallinnasta ei löytynyt yhtään invataksia! Googlasin huvikseni ja löysin ainakin yhden firman, jolla näytti olevan hyvin asianmukaiset palvelut pyörätuolin käyttäjille. Isokin laiva kääntyy, mutta aikaa se ottaa.

Mervi