Nyt on pari viikkoa kulunut niin, ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Tai ei ole näyttää kuvia.
Olen hyvin intensiivisesti tehnyt teatterin puvustusta. Torstainakin meni koko aamupäivä kirppareilla kiertäen ja sattumia etsien. Iltapäivän ompelin tiiviisti siihen asti, kunnes menin kuudeksi harjoituksiin. Siellä istuin klo 22 asti. Seuraan harjoituksia, jotta näen, mitä puvustuksesta vielä puuttuu vai täytyykö jotain muuttaa.
Olenhan jo maininnut, että tykkään kovasti tästä projektista? Ei ole liian vaikeita toteutuksia, mutta osa kuitenkin sellaisia, että saa ”koetella rajojaan”.
Putiikissa olen ollut todella harvoin, Pirkko pitää sitä nykyään ”käynnissä”. Kun kerran haluaa. Hän on jo aika surkeana, kun tietää, että kohta työt loppuvat. Myyjän työ on hänelle todella mieluista, kotoa lähteminen ilmeisesti elinehto ja ihmisten tapaaminen nautinto. Enkö siis ilomielin tarjoaisi hänelle sen mahdollisuuden? Tämä on sellainen ”molemmat voittavat” – tilanne.
 |
| Kuva on otettu yöllä klo 3:51 |
Koskaan minun huushollissani ei ole aloitettu jouluvalmisteluja näin aikaisin. Omakotiyhdistyksen tarjoama siivooja on käynyt nyt jo kaksi kertaa, oli tänäänkin. Tänään vaihdettiin olohuoneeseen talviverhot ja keittiöön jouluverhot. Huom, vain verhot vaihdettiin, ei pesty ikkunoita. Iltapäivällä, kun aurinko alkoi paistaa, tulin toisiin ajatuksiin ja voi olla että on vielä ikkunanpesut edessä ennen joulua. Katot, lamput ja taulut pölyhuiskutettiin. Tai siis hän teki. Tässä yhteydessä minä etupäässä katson päältä, mutta yritän voimieni mukaan osallistua myös. Ainakin järjestelen omat hujan hajan olevat tavarani. Merja on oikein mukava ihminen ja hänen kanssaan on kiva työskennellä. Koska tässä on ollut pitkä väli, etten ole ko. yhdistyksen siivoojaa käyttänyt, saan nyt vähän useammin. Jo maanantaina Merja tulee taas ja sitten joulusiivous jatkuu. Ja vielä seuraavallakin viikolla…
En ole ollenkaan tyytyväinen näihin olohuoneen verhoihin. Edelliset – kesäiset verhot – oli ripustettu 3 vuotta sitten Mirvan ylioppilasjuhliin, joten aika oli kyllä jo vaihtaa. Muistelin että minulla olisi ollut jotain kivoja vaihtoehtoja, mutta eipä löytynyy. Näissäkin oli kiinni kirpputorilappu – olin yrittänyt myydä niitä 2 eurolla, muttei kellekkään kelvannut. Vanhat verhot jostain avioliiton alkuvaiheilta. Vähän ongelmallinen tuo erkkeri verhojen kannalta. Esittelenpä joku kerta tuon verhosysteemin, jos vaikka joku teistä keksisi kivan ratkaisun tähän tankoyhdistelmään.
Ensi viikko onkin sitten ”terveyden/sairaudenhoitoa”. Laboratoriokäyntejä, pari käyntiä Tyksissä ja mitä vielä. Kohta alkaa lievästi sanottuna jännittävä projekti, jota on vuosi jo valmisteltu.
Sain muuten ensimmäisen kerran elämässäni Kelalta paperin, jossa ilmoitetaan, että lääkekuluni ovat ylittäneet tietyn rajan ja minulla on oikeus lisäkorvaukseen
Lisäkorvaus
Vuotuinen omavastuuosuus tarkoittaa asiakkaan vuoden aikana maksamaa osuutta korvattavien lääkkeiden hinnasta. Kun asiakkaan maksamat omavastuuosuudet ylittävät 670 euroa vuonna 2013, hänellä on oikeus lääkkeiden lisäkorvaukseen. Vuotuisen omavastuuosuuden täytyttyä asiakas maksaa jokaisesta korvattavasta lääkkeestä 1,50 euroa.
Loppuvuoden lääkkeet saan siis (lähes) ilmaiseksi. Kivoja tällaiset yllätykset. Vaikka ikävähän se on todeta, että vuodessa on 670 euroa mennyt lääkkeisiin. Mitä muuta sillä olisi voinut saada?
Joulukuusi keskustelu aloitettiin jo tänään. Mieheni ei jostain syystä haluaisi kuusta hankkia, mutta Mirvalle se on ehdoton joulun edellytys. Ja aito, mikään muoviteelmys ei kelpaa. Kyllä minäkin pidän aidon kuusen tuoksusta, kynttilöistä ja taidokkaasta koristeiden ripustelusta, mikä tehdään ehdottomasti vanhoilla perinteisillä koristeilla. Kuusen paikka on tuolla oikealla näkyvässä ovinurkassa.
jaahas…jokos se uni taas tulisi….nukuin pari tuntia, mutta sitten heräsin pirteänä ja tulin koneelle. Neljän tunnin päästä olisi kuitenkin herätys, lähtö putiikkiin ja illalla menemme piiiiitkästä aikaa käymään kylässä. Tutun pariskunnan uudessa kodissa, jonne tulee useita muitakin ihmisiä. Ja mitä sitä laittaisi päälleen, plääh….
Mervi