Oletko sinä jouluihminen? Voidaanko meidät ihmiset jakaa kahteen lahkoon: jouluihmisiin ja ei-jouluihmisiin? Jouluihmiset tietysti rakastavat kaikkea jouluun liittyvää ja yleensä aloittavat valmistelut jo kesän mentyä… Sitten on niitä ihmisiä, jotka suorastaan vihaavat joulua ja joillekin joulu ei merkitse yhtään mitään.
Isäni pruukaa sanoa, että ”menis nyt pian nämä pyhät, että pääsis taas töihin” tai jotainmuutavastaavaa. Olen harmissani – miksi pitää pilata toisenkin jouluilo? Jos ei itse välitäkään joulusta, antaisi edes toisten siitä nauttia!
Katleena Kortesuo kiteyttää mainiosti omatkin ajatukseni blogissaan Ei oo totta. Hän kirjoittaa mm.
Jos joulunvihaajilta kysytään, niin he itse eivät hössötä, ja riitelyssäkin he ovat vain mukaan vedetty osapuoli. Kyseessä ovat muut ihmiset, ja he tekevät joulusta kamalan.
Juuri näin. Monet ihmiset päivittelevät, että joulusta on tehty kaupallinen, että se on turhaa hössöttämistä, että liikaa tuhlataan rahaa jne… Mutta miksi ihmeessä kauhistella TOISTEN kummallista käyttäymistä, kun jokainen voi tehdä joulustaan juuri sellaisen kuin itse haluaa – ei sitä muiden vuoksi kannata vihata.
Kuten Katleenakin toteaa, sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Mistä joulunvihaamisessa on kyse?
Onko kyseessä kateus toisten onnesta vai juontaako vastenmielisyys omista varhaisemmista ikävistä kokemuksista? Ehkä omat resurssit eivät riitä niihin valmisteluihin, mitä toivoisi, rima on asetettu liian korkealle? En tiedä, sillä minä olen jouluihminen ja nautin joulusta.
Mutta. Kyllä minäkin huomaan itsessäni toisten arvostelua. Olen muka hämmästynyt, miksi ihmiset aloittavat niin aikaisin jouluvalmistelut ja miksi he taas purkavat joulun melkeinpä aaton jälkeen. Voisin kuvitella, että kyseessä on kateus – kun en itse saa toimeksi aloittaa esim. lahjojen ostamista tarpeeksi ajoissa tai joulukortit jäävät kokonaan lähettämättä, kun en ehdi/toimeennu niitä itse tehdä. Mutta sitä en kyllä tosiaankaan käsitä, että miksi vaivalla laitettu joulu pitää purkaa HETI pyhien jälkeen…
Sisareni kyseli joulukuulumisia ja kerroin hänelle, että kaikki sujui vanhan kaavan mukaan ja sitten kertasin, mitä on minäkin päivänä tehty. Hänpä yllätti minut kysymällä: ”Mutta missäs se jouluitku oli?” Menin ihan sanattomaksi, kunnes ymmärsin, että niin….yleensä jossain vaiheessa stressi purkautuu itkuna. Useampana jouluna koin lisäksi kummallisen fyysisen oireen, silmäluomeeni tuli elohiiri.
Tämä joulu taisi siis olla epätavallisen onnistunut, kun ei ollut stressiä eikä itkua! Ja ensi joulua ajatellen voisi kerrankin olla ajoissa liikkeellä, jos ostaisi nyt alennusmyynnistä joululahjat!
Pellavasydämen Mervi