Lauantaina soitti asiakas, joka oli varannut pari hyllyä, että nyt hän tulisi niitä hakemaan. En ollut aikonut pitää putiikkia auki, mutta tottakai menin paikalle. Ja hyvä niin. Tuli meinaan muutama muukin. Vaikka en laittanut ständiäkään ulos, mutta ovi oli auki, asiakkaita riitti lähes solkenaan. Aika paljon väheni varsinkin matonkuteet, jotka nyt myydään 3 euroa/rulla.
Olen ihmetellyt itseäni, että en olekaan surullinen. Ehkäpä kävin vuosi sitten – lopettamispäätöstä tehdessäni – niin ankaran surun läpi, että nyt tilanne on rauhallinen. Odotan vaan, että saadaan koko ruljanssi tehtyä mahdollisimman pian.
Maanantaina todellakin aloitamme pakkaamisen. Olen varannut 50 (!) isoa pahvista muuttolaatikkoa, jotka ovat kaikki samankokoisia ja menevät siis hyvin päällekkäin. Aloitamme työhuoneesta, ensin omat työtarpeeni, sitten kankaat ja langat. Samanaikaisesti toivomme paljon asiakkaita, jotka osallistuvat tyhjentämiseen ostamalla valmistavarat pois.
Kuvaannollisesti laitan silmät kiinni – en ajattele – ja myyn niin halvalla, että mikään tavara ei hinnan vuoksi jää myymättä! Hassu juttu muuten tuo tarjouksen tekeminen. Eräs asiakas varoitti ja pyytämällä pyysi, etten odottaisi asiakkailta tarjousta. Hänen mielestään se olisi kovin kiusallista! Olin hämmästynyt, mutta ymmärsin, että se on luonnekysymys. Toinen osaa tinkiä, toinen ei. Tämä asiakas ei suostunut maksamaan eurolla alennettua hintaa, vaan halusi maksaa täydet!
Vuoden loppuun mennessä, voivoi eihän siihen olekaan enää kuin pari päivää, pitäisi saada laskut ja tilitykset maksettua. Aika monta laskuakin olisi tehtävä, olen erittäin huono ja hidas niitä hoitamaan. On siinä vielä monta muistamista ja hoidettavaa, ennenkuin Pellavasydän voi jatkaa uudistuneena ja huomattavasti keventyneenä…
Kukaan ei arvaa, mitä tässä sotkuisen työhuoneeni nurkassa on… vihjeenä voin mainita, etten ole piiiiitkään aikaan käynyt pankissa.
Olenhan jo maininnut, etten tykkää, en kertakaikkiaan tykkää mistään paperihommista enkä rahojen kanssa tuhraamista. Juuri nyt vaan nauttisin jouluisesta kodista.
Tämän ihastuttavan seimiasetelma-mökin olen ostanut jokunen vuosi sitten Tampereen käsityömessuilta. Käsityötä aivan liian halvalla hinnalla. Pidän tästä kovasti.
Nyt ehkä voisin jo luvata, että tässä oli viimeiset joulukuvat. Olettehan huomanneet, miten paljon rakastan joulua ja jouluun koristeltua kotia. Hörhelysminäni pääsee silloin hulvattomasti valloilleen ilman turhia pidäkkeitä.
Pellavasydämen Mervi