Minun lihavuudenhoito- tai laihduttamispolkuni on ollut todella pitkä ja mutkainen. Teini-iässä olin vielä sinut itseni kanssa, enkä nuorena morsiamenakaan kokenut olevani lihava – mahduinhan kokoa 36 olevaan mekkoon. Vasta lasten saaminen alkoi kerryttää kiloja niin, että ne häiritsivät minua.
Aloin käydä terveydenhoidon tarjoamilla laihdutuskursseilla ja painonvartijiossa. Toisen lapsen synnytyksen jälkeen olin jo epätoivoisen lihava. Kun ottaa huomioon, että minulle oli tuossa vaiheessa tehty lukuisia lonkkaleikkauksia ja laitettu 4 kertaa keinonivel, oli tilanteeni oikeasti hankala.
Vuonna 2013 olin jo jäänyt pois työelämästä työkyvyttömyyseläkkeelle, perustanut yrityksen ja painoni oli suurimmillaan. Aloin harkita lihavuusleikkaukseen menoa. Tuolloin se ei vielä ollut mitenkään yleistä, eikä tietoa ollut niin paljon saatavilla kuin nykyään. Mennessäni terveyskeskukseen saamaan lähetettä, minua hoitava lääkäri myönsi, ettei heillä ole asiasta kokemusta eikä tietoa, mutta sain lähetteen.
Sleeve ja ohitus
Tammikuussa 2014 minulle tehtiin Sleeve. En ehtinyt kuin pari kuukautta nauttia uudesta pienestä mahasta, kun alkoivat isommat ongelmat. Uuteen lonkan keinoniveleen pääsi bakteeri ja minä olin kuolla verenmyrkytykseen. Jouduin pyörätuoliin, nivel otettiin pois ja elämä hankaloitui taas. En kyennyt keskttymään syömiseen ja pahinta oli närästys, joka tuli leikkauksen sivujuonteena. Sleevestä helposti tulee.
Vuonna 2017 pääsin uuteen lihavuusleikkaukseen. Perusteluna oli tuo närästys ja laihduttamista hankaloittanut elämäntilanne. Tällä kertaa tehtiin ohitus. Seurasi monia ongelmia – lähinnä suolen toiminnan kanssa. En kykene juomaan/syömään mitään maitovalmistetta ilman ripulia. Mutta painokin putosi, vaan ei ollenkaan tarpeeksi.
Nyt lähes 10 vuotta myöhemmin paino pysyy samassa, mutta ei putoa millään. Syömiseni pysyy kontrollissa, koska maha on pieni, enkä pysty mitenkään sitä venyttämään. Onneksi. Kun raja tulee vastaan, se tulee totaalisesti. Sen jälkeen alkaisi oksentaminen.
Pistoshoito
Tällä viikolla olin varannut lääkäriajan suolisto-ongelmien vuoksi. Sainkin oikein miellyttävän, tutun lääkärin. Hän kuunteli ja ymmärsi ja lähetti eteenpäin erikoislääkärille. Siinä sitten jutusteltiin vähän ohi aiheenkin ja sivuttiin laihduttamista. Kun itse vähättelin lihavuusleikkauksieni tulosta, lääkäri katsoi minua ihmetellen ja totesi, että ”mutta sentään 35 kiloa!” Täysin harkitsematta heitin hänelle ajatuksen ”josko hän kirjoittaisi minulle Oxempic-reseptin?”. Jälkeenpäin mietin, että mistäs tuo tuli? En ollut missään vaiheessa edes miettinyt tuollaista vaihtoehtoa. Joitain kokemuksia olin lukenut seuraamiltani henkilöiltä Instagramissa.
(Tässä näet, miten avaan paketin. Revin ja ihmettelen, että miksei tehdä helpommaksi. Kunnes huomaan, että toisella reunalla oli ”avaa tästä ja oikein helposti aukesikin.)
Lääkäri kirjoitti reseptin. Koska minulla ei ole diabetestä, en saa lääkkeeseen Kela-korvausta, vaan maksan koko hinnan, 112 €. Tuo summa sisältää 4 pistosta, jotka otetaan kerran viikossa. Eli tuo laatikko riittää kuukaudeksi. Aloitin miedoimmalla, seuraavassa kuussa nostetaan 2-kertaiseksi ja sitten taas vahvennetaan.
Etsin heti tietoa ja etenkin kokemuksia. Osaan nyt varautua pahoinvointiin, päänsärkyyn ja väsymykseen. Ja maltilliseen painonlaskuun.
En ole koskaan ennen käyttänyt minkäänlaista pistoshoitoa, joten tavoilleni epätyypillisesti luin koko käyttöohjeen. Kuvat olivat selkeät, kynä erittäin helppokäyttöinen. Ei ongelmaa siinä suhteessa.
Jostain luin, että tällä lääkkeellä on lupa odottaa 10-14 %:n painonpudotusta. Se on aika vähän, mutta ihan paras tulos pitkään aikaan. Monen monta vuotta onkin tässä mennyt vain toivomalla, mikä ei toimi… Tiedän, että jotkut ovat päässeet useamman kymmenen kilon pudotukseenkin ja sallin itselleni toivoa samaa. Varaa olisi.
Nähtäväksi jää.
Mervi