Minun isoin terveysongelmani on lapsuudesta asti ollut lonkat. Niitä on leikelty vuodesta 1960, jolloin oli vuoden vanha ja viimeisin keinonivelleikkaus tehtiin vuonna 2015. Sen lisäksi toiseen polveen on laitettu epäonnistunut keinonivel. Näiden kanssa on ollut välillä hyviä aikoja, mutta enimmäkseen kivuliaita ja huolen täyttämiä aikoja. Krooninen kipu on kiusallinen kaveri kestettäväksi. On ollut vuosia, että olen syönyt vahvoja opiaatteja ja tullut niistä riippuvaiseksi. Sinnikkäästi pääsin irti.

Levottomat jalat

Jo kouluajoilta muistan, että junassa kotiin palatessa alkoi polvia juilia, en saanut pidettyä niitä paikoillaan. Myöhemmin olen tunnistanut, että jo tuolloin alkoi levottomat jalat vaivata. Jokunen vuosi sitten oire paheni sietämättömäksi ja sain lääkäriltä reseptin mietoon Parkinson-lääkkeeseen nimeltään Pramipezole. Se auttaa, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi ajoissa ennen nukkumaan menoa. Lääke ainakin minulla ja puolisollani, jolla on sama tilanne, aiheuttaa hetikohta uneliaisuutta. Sentähden sitä ei voi taas liian aikaisinkaan ottaa. Jos lääkkeenotto myöhästyy ja jalat alkavat jo oirehtia, on ilta pilalla, sillä vaiva vie kaiken huomion, tekee olon sietämättömäksi, eikä anna keskittyä mihinkään. Saattaa mennä tunti ja joskus toinenkin, ennenkuin tilanne rauhoittuu.

Liikunta saattaa aiheuttaa myös ongelmia

Tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu nivelvaivat ja milta tuntuu, jos luut särkevät. Ja tiedän siis myös levottomat jalat. Vuoden 2023 kevättalvella sisareni pakottamana lähdin kuntosalille, vaikka olin siihen asti inhonnut KAIKENLAISTA liikunta. Täällä on perusteellinen selostus tuosta ajasta.

Tein nuo kuntosaliliikkeet erittäin tunnollisesti ja maksimipinnistykseen pyrkien. Halusin joka kerta nostaa rimaa vähän ylemmäs. Taukoja tuli vain pakottavasta tarpeesta, lomamatkojen vuoksi. Särkylääkitystä pystyin vähentämään radikaalisti. Kun alkoi kolottaa, lähdin kuntosalille ja tein myös kotona erilaisia liikesarjoja ja venyttelyjumppaa. Näin sain kivut hallintaan.

Uusi vaiva

En aivan tarkkaan muista, mihin aikaan tässä tämän vuoden puolella alkoivat oudot säryt vaivaamaan jalkojen alaosia: pohkeita ja nilkkoja. Tiesin, ettei se ole luu- tai nivelperäistä. eikä myöskään turvotuksesta johtuvaa. Se on jomotusta, joka tekee toimintakyvyttömäksi. Yhden tuttavan kerrottua samanlaisesta vaivasta ja siitä, miten sen perusteella löydettin diabetes. minä pelästyin ja siltä istumalta lähdin soittamaan lääkäriaikaa.

Fysioterapia

Mutta ehei, ei minua lääkärille päästetty. Ensin lähetettiin laboratoriokokeisiin. Sitten piti mennä fysioterapeutille – hän kuulemma kertoo, mikä jalkojani vaivaa. 2. syyskuuta olin fysioterapiassa. No, ei osannut sanoa, tutki kyllä noin silmämääräisesti ja käsin kopeloimalla. Kun uudestaan pyysin lääkäriaikaa, vastaanottovirkailija ehdotti sairaanhoitajan vastaanotolle menoa, ikäänkuin terveystarkastukseen. Syyskuun 23. päivä menin snne, Korvat tulivat puhdistetuksi, mutta kun ei hän osannut ottaa kantaa jalkavaivoihini, laittoi jonoon lääkärille. Aika menisi marraskuulle. Olin silloin kauhuissani ja mietin, miten kestän sinne asti ja kuinka ihmeessä tuollaista edes tutkitaan: kuvataanko, magneettikuvataan, sähkömagneettista tutkimusta, verikokeita, mitä vielä? En haluaisi, että vain lisätään lääkkeitä, vaan että TIETÄISIN, MIKÄ ON TAUDIN NIMI!

Tukipohjalliset

Se hyöty siitä käynnistä fysioterapiassa oli, että sain lähetteen tukipohjallis-asiantuntijalle ja pääsinkin tälle jalkaterapeutille heti seuraavana päivänä eli 24. syyskuunta. Hän oli sitä mieltä, että hyötyisin tukipohjallisista, jotka ohjaisivat jalat oikeaan asentoon ja korjaisivat asentovirheitä. Mitat otettiin ja valmiin työn hain Turusta. Olen aiemminkin vuosia sitten saanut vastaavat pohjalliset ainakin kaksi kertaa, mutta on ollut vaikea löytää kenkiä, mihin ne sopivat ja toisaalta tilanteet ovat leikkauksien myötä muuttuneet.

Nyt kun pidän vain ja ainoastaan Think!-merkkisiä työkenkiä sisällä, kotona ja työssä ja kesällä myös ulkona, oli luonnollista laittaa nyt tehtävät pohjalliset niihin. Thinkejä minulla lienee seitsemät parit, osa takaremmillisiä, osa pelkkää pistokasta. Toinen malli on paksumpi, ”raskaampi”, toinen kevyempi. Vaihtoehtona olisi ollut myös Riekerin Slip Ins -kengät, joita minulla myös on monet, neljät muistaakseni. Tekijä kuitenkin sanoi, että laitetaan sisäkenkiin, koska niillä eniten kävelen. Valittiin takaremmilliset. Tuo firma ”Tukikohta” myy juurikin näitä Think-kenkiä. Itse olen omani ostanut paikallisesta kenkäkauppa Alinasta. Valikoima alkaa näissä olemaan olematon. Toivoisin löytäväni raikkaita värejä, kivoja kuvioita.

Vaihdettavat pohjalliset voi pestä

Kengässä on oma hyvä nmallinen irroitettava pohjallinen, mutta jos jalassa on ongelmallisia virheasentoja, ei normaali pohjallinen ole paras. Niinpä se irroitettaan ja tilalle laitetaan juuri tuohon kenkään mallinnettu uusi pohjallinen, johon on tehty oman jalan vaatimat muutokset. Tehty pohjallinen sopii täsmällisesti kenkään, ei hölsky ei liu, vaan on kuin vaan voi olla mittojen mukaan tehty! Tuo kantanauhallinen on kyllä ehdottomasti paras kävellessä, Mutta jos joudun päivän mittaan ottamaan kenkiä pois, valitsen kevyemmän pistokkaan, jossa ei ole takaremmia. Vaikka ensimmäinen, jo kulunut kenkäni on pienempi, numeroa 39 ja tämä uusi 40, niin kyllä tuo pohjallinen sujahtaa vanhaankin kenkään ihan hyvin.

Pohjalliset sopivat kyllä tosi hyvin kengän muotoon, ei tule rakoja, ei hierrä, ei paina eikä lousku. Nämä pohjalliset voi siis irroittaa, vaihtaa välillä toisiin kenkiin ja myös pestä saippualla ja vedellä. Omakohtaisesta kokemuksesta sanon, että pesukoneeseen ei kannata laittaa.

Kun terveyskeskuksen fysioterapiassa vieraileva jalkaekspertti toteaa tukipohjallisen tarpeen, varha tekee siitä maksusitoumuksen, ja minä saan pohjalliset ilmaiseksi. Ei siis maksa tämä palvelu minulle mitään muuta, mutta Turussa piti käydä hakemassa. Nyt pitää vaan ”kuluttaa tuo raha” ja todella alkaa käyttää noita kenkiä, missä on pohjalliset.

Syyskuun 2. olin siis fysioterapiassa ja kun sieltä ei kuitenkaan tullut apua nilkka- ja pohjavaivaan, soitin uudestaan lääkäriaikaa ja lopulta sain marraskuulle. Meillä on omalääkäri systeemi ja tästedes sitten kai pääsen aina samalle lääkärille. Olin todella tyytyväinen. Tara Laineen tykönä olen aiemminkin ollut. Hän on nuori, iloinen nainen, joka selvästi haluaa ratkaista asiakkaan ongelman. Hän ei uppoudu tietokoneen ruutuun, vaan on etukäteen tehnyt läksynsä ja nyt vain paperilapulle kirjoittelee muistiinpanoja ja katsoo myös minua. Haastattelun jälkeen hän alkaa tunnustella jalkojani. Kerron :”urheilutaustastani” ja kerron vaivan sijainnin.

Penikkatauti

Kokeillessaan käsillään pohkeitani, hän löytää todella makean kipeät paikat – kuin neuloila pisteltäisiin. Tohtori tietää, että nyt on kyseessä Penikkatauti. Se on kansanomainen nimitys hienommalle tieteelliselle termille. Tietokoneelta hän näytti minulle vaivan sijainnin, lihakset ja lihaskalvot. Vau! Ihanaa, taudille on nimi. Olin niin iloinen lähtiessäni kotiin. En olisi oikeastaan edes uskonut, että näin vaan, ilman mitään erikoisia kokeita vaiva saa nimen. Hoidoksi: pohkeeseen kohdistuvan rasituksen vähentäminen kuntosalilla. Ja taas pitäisi mennä fysioterapeutille, jotta saisin oikeita ohjeita liikkeisiin. Ja koska fysioterapeutit eivät nykyään hiero, niin pitää mennä yksityiselle hierojalle, sillä faskiakalvoja pitäisi käsitellä – kun ne saadaan pehmenemään, vaiva helpottuu.

Olin alkuviikosta juuri ollut hierojalla saamassa jalkoihini lymfakäsittelyn kuumilla kivillä. Se tuntui nautinnolliselta.

Hieroja naapurissa

Nyt minulle tarjoutui helppo ratkaisu, sillä meidän naapuriin, Vuorikadun toiselle puolelle on muuttanut perhe ja Marjo Liikala on hieroja, hänellä on vastaanotto kotinsa yhteydessä ja paikka on siis meidän keittiön ikkunan alla.

https://www.hierontauusikaupunki.fi/

Kiva paikka, siisti, kodikas, Marjo on mulle ennestään tuttu yhteisen harrastuksen kautta, mutta siitä on jo aikaa… Juttu luisti sopivasti ja tunsin oloni hyvin huomioiduksi ja hoidetuksi ammattitaidolla. Ensimmäinen ohje: juo vettä! Ja sitä tarjottiin lasillinen heti käsittelyn päätteeksi. Marjo hieroi jalat etupuolelta reiden ja säären kohdalta. Löytyi paljon kipeitä paikkoja, siis todella kipeitä! Hän oli samaa mieltä lääkärin diagnoosista. Olisin heti halunnut mennä uudestaan, mutta vähintään viikko on syytä pitää väliä. Uusi aika on nyt varattuna 4.12. iltapäivällä työpäivän päätteeksi. Odotan innolla.

Kivaa ja helppoa on, että ajan voi varata netistä. Erityistä se, että hetikohta hoidon jälkeen tuli kysely, miten palvelu sujui. Tämä vinkki pitäisi kyllä ottaa itsellenikin käyttöön. Olen sitä aina haavellut ja suunnitellut, mutta en ole keksinyt miten sen toteutan.

Hampaatkin kuntoon

Hampaani ovat jostain syystä olleet huonossa kunnossa. Pari poskihammasta on poistettu lähiaikoina, muutama reikä paikattu ja nyt oli varattuna aika 10.11. yhden hampaan paikkaukseen. En tiennyt, mikä hammas se olisi, mutta murehdin etukeskihammasta, kun se näyttää huonolta. Olen mietiskellyt, että millä sen saisi kuntoon – joku kuori ehkä?

Ilostuin, kun kuulin, että juuri se nyt korjattaisiin. Olen aina pelännyt hammaslääkäriä ja tuota etuhampaan poraamista pelkäsin hurjasti. En halunnut kuitenkaan puudutusta, onneksi, sillä toimenpide ei sattunut yhden yhtäkään! Saatoin ehkä kuvitellä, miten kauhealta hammas siinä kesken kaiken olisi näyttänyt, jos etupuoli on porattu auki. Mutta kun siihen laitettiin paikka, ikäänkuin uusi pinta, hammas näytti TÄYDELLISELTÄ! Mieten ihana onkaan taas hymyillä, kun tietää, että hammas on ehjä.

Toinenkin hammas paikattiin, kun sattumalta muistin valittaa, että sen pintä on ikävästi rosoinen.

Nyt tuli kaikki korjattua, maksoi 120 euroa terveyskeskuksessa ja seuraavan kerran menen näyttämään tilannetta vuoden päästä. Laitoin sen jo allakkaan, sillä muuten kyllä unohtuu.

Näin toivorikkaasti alkoi marraskuu minun kropallani. Tänä aamuna oli hidas herääminen. Perjantai on meillä uimahallipäivä ja Illalla kävinkin lähes tunnin vesijumpassa ja olo oli raukea, Varmuudeks voitelin jalat Virosta saatavalla Lioton-voiteella, joka on suomessa myytävää Hirudoid Fortea parempaa, sanovat. Lisäksi voitelen vielä magnesium-emulsiolla, joka on pumppupullossa helposti otettavissa, kun yöllä alkaa suonenveto. Se auttaa. Lääkitsemisen jälkeen menin kahden peiton alle (toinen on sähköllä lämpiävä). Voi että, oli mukava olo. Niin raukea rankan jumpan jälkeen. Nukuin hyvin. Aamulla sain herätä omaan tahtiin, venyttelin, jumppasin ja näin herättelin kehoni rauhallisesti aamukahville. Ihanaa!

Mervi