Minä en kiroile. Koskaan. Ison äänen kylläkin päästin tänään, kun kepit taas kerran kaatui ja osui kipeästi varpaaseen.
Huomaan, että itku on kurkussa valmiina pääsemään valloilleen, jos alan ajatella asiaa. Nimittäin sitä, että en koskaan pääse noista kepeistä eroon. Asian työstäminen on selvästi kesken. Onkin ollut mielessäni hakeutua jonkinmoiseen sopeutumisvalmennukseen vai kustantaako Kela enää nykyään mitään tuollaisia?
Miksikään balettitanssijaksi en ole ikimaailmassa kuvitellutkaan tulevani, mutta nämä korvikset kuvaavat jotenkin menetettyjä unelmia. Ostin nämä Tallinnan TV-tornista viime kesänä. Tykkään muutenkin isoista korviksista. Kuvaaminen nyt vaan ei oikein onnistu, ensimmäisessä kuvassa oli pelkkä kamera…
 |
| Heti huomenna soitan parturille! |
Tykkäätkö sinä näin isoista korviksista, vai mieluummin pienistä nappikorviksista vai mieluummin ei mitään?
Mervi