Ensin pieni viivästys toisaalla kaupungissa.
Ajellessani lopetetun Tiimarin ohi huomasin, että siellä on vielä kalustus sisällä. Silloin ei ollut mitään varmuutta meidän talokaupasta. Mutkan kautta sain selville kalusteiden nykyisen omistajan ja lopputulos oli se, että saimme sieltä suuren osan Tiimarin kalustusta aivan ilmaiseksi. No, ilmaista se ei ollut siinä mielessä, että mieheni teki useamman päivän työn purkaessaan ja kuskatessaan hyllyt uuteen taloon odottamaan. Viimeinen hiki hänelle tuli vielä ajatellessaan, että jos joutuu ne talokaupan epäonnistuttua sieltäkin pois kuljettamaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin – siis toivottavasti…
Tässä kuvassa kalusteet ovat vielä Tiimarin entisissä tiloissa.
Olen todella iloinen tästä löydöstäni. Enhdinhän myydä ja viedä kierrätykseen kaikki Pellavasydämen hyllyt ja pöydät. Näistä saamme uskoakseni uuden tilan koko kalustuksen ja vaikka kuluneita ovatkin, ilmeestä tulee yhtenäinen. Tässä kuvassa näyttävät siisteiltä, mutta tarkemmin katsoen noiden puhdistamisessa on kova työ. Vuosien kuluessa on lätkäisty teippiä teipin päälle.
Tällainen kaaos on siis uudessa paikassa:
Huomaa tässä kuvassa kaunis puurimainen katto! Hyllyt yltävät melkein kattoon, mutta näihin kuuluu vielä loistelamput telineissään yläreunaan. Olen iloinen, että ainakin valoa riittää!
Sitten palataan takaisin aikaan, kun uusi Pellavasydän oli vielä tyhjä. Tässä näkymä sisääntullessa:
Tämä on siis liikepuolen ”eteinen”. Tuon oven takana on vessa, jossa on kaksi pyttyä – toinen aikuisille ja toinen söötti lapsille. Oikealta mentäisiin kaksoisovien kautta putiikkiin, mutta ovia ei ainakaan vielä ole löytynyt – eikä niitä kyllä tarvitakaan, mutta olisivat ehkä olleet kauniit?
Näin iso, avara ja valoisa on päähuone. Tila on niin hyvässä kunnossa, ettei tälle tarvitse tehdä mitään. Tottakai VOISI tehdä ja moni ehkä haluaisikin tätä uudistaa. Mutta kun remonttia on toisaalla yliomantarpeen, niin olen sitä mieltä, että kaikki mikä kelpaa sellaisenaan, myös jätetään sikseen. Eikä näitä seiniä ja lattiaa enää kukaan katsele sen jälkeen, kun putiikki tulee täyteen kaikkea ihanaa katseenvangitsijaa.
Edessä olevasta ovesta siirrytään minun toimistoni kautta asuntopuolelle. Niitä kuvia esittelen vasta myöhemmin. Muu liiketila sijoittuu tämän huoneen vasemmalle puolelle. Tämän huoneen ikkuna on muuten sisäpihalle päin.
Vastapainoksi isoille huoneille löytyy tällainen pikkukomero. Pohjapiirroksia katsoessani olin tähän suunnitellut kangaspuut, mutta kyllä tämä on aivan liian ahdas – ainakin 150 cm leveille puille.
Taloon on tehty remonttia vuonna 1985. Liekö siltä ajalta nämä kauniit lamput? Tykkään näistä kovasti. Ne on kyllä sijoitettu niin alas, että kokopitkät hyllyt eivät mahdu seinille, joissa näitä lamppuja on.
Tiimarin jäämistöä sain myös useamman korttitelineen. Käsintehtyjä kortteja on välttämätöntä olla myynnissä. Se on pikkuostos, jonka moni haluaa tehdä, vaikkei muuta kivaa löytäisikään. Ja lahjan oheen tietysti. Etsin siis kauniita ja oikeasti käsintehdyn näköisiä kortteja myyntiin. Minusta ei niiden vääntämiseen ole – aivan liian pikkutarkkaa puuhaa…
Yksi puute tässä huoneistossa on – näyteikkunoita ei ole, kun ei tätä ole liikehuoneistoksi koskaan tarkoitettukaan. Tämä on ainut alhaalla oleva iso ikkuna, mutta ei tästäkään oikein varsinaiseksi näyteikkunaksi ole, koska ihan sen eteen ei pääse kulkemaan. Tämä ikkuna on koulukadulle päin ja sieltä pilkistää vanha Seikowin koulu, mikä rakennus on nykyisin nuorisotiloina. Tämän ikkunan alta käy iltapäivällä kahden aikaan aikamoinen kuhina, kun koululaiset laskettelevat alas katua koululta. Ja moporalli näkyy ja kuuluu!
En aivan onnistunut saamaan tähän kuvaa sisääntuloaulasta, joka on mielestäni aitoa 60-lukua. Tuo lasiristikko on kivan näköinen.
Tähän tulee minun toimistoni – pöytä oikealle puolelle ja sohva vasemmalle. Sieltä minä sitten kömmin tukka pystyssä ylös, kun asiakkaita tulee…
No, aikaa laiskottelulle ei kyllä olisi. Tässä pientä askaresta, kun nämäkin kaikki putsaa teipeistä. Osaako kukaan neuvoa, millä aineella ne lähtisi helpoiten pois? Laatikot ovat pleksiä, jotain muovia siis. Ja kuka tulisi avuksi, olisi paljon mukavampi kaksin tehdä näin tylsää hommaa.
Tämä kuva on otettu asunnon puolelta kohti putiikkkia. Jahka yksi väliseinä saadaan kaadettua, tästä tulee tosi pitkä käytävä talon päästä päähän.
