Minulla on normaalioloissa kotonakin paljon lääkkeitä. Täällä sairaalassa niitä on luonnollisesti vielä enemmän. En ole noihin kovasti huomiota kiinnittänyt – syön mitä tuodaan. Ainoastaan sitä olen vahtinut, että saan Tramalini ajallaan, jottei pääse vieroitusoireet jylläämään. Eilen tuotiin aivan uudenlaiset lääkkeet, niin erilaiset, että kiinnitin asiaan huomiota. Selvisi, ettei ne olleetkaan ollenkaan minulle kuuluvia….mitähän olisi tapahtunut, jos olisin syönyt? Entä jos olisin niin huonossa kunnossa, etten pystyisi itse tarkkailemaan tilannetta?
Aamupalalla ei ole oikein mitään minulle tarjota. Monenlaista kyllä tarjottimelta löytyy, mutta minä vaan en pysty syömään. Mieheni tuo kotoa mysliä, jonka syön maidon kanssa. Lääkkeitä on samaan aikaan otettava kourallinen. Joukossa on ollut yksi iso ja TODELLA pahanmakuinen. Usein alkaa yököttää ja tänään jo vatsansisältö kääntyi väärin päin. Olen sitä puhunut hoitajille ja puolihuolimattomasti on todettu, että se on varmaankin se antibiootti.
Tänään alkoi tuntua niin pahalta, että otin vielä asian puheeksi ajatuksella, että jos sen vaikka voisi vaihtaa johonkin toiseen. Onneksi kohdalle sattui hoitaja, joka otti sen asiakseen. Hän esitteli minulle koko lääkesatsin, jolloin ilmeni, että ko. tabletti onkin B-vitamiini! Minä ihmettelemään, että mistä sellainen on tullut. Lopulta selvisi, että minulle välttämätön D-vitamiini oli vaihtunut B:ksi.
Ihanaa, huomenaamulla ei tarvitse syödä aamupalaa yökäten!
Jokaisen, joka syö lääkkeitä, pitäisi huolehtia siitä, että tarkka lääkelista kulkee mukana vaikkapa kukkarossa. Nyt sen ymmärrän! MERVI