Olemme jo useana vuonna käyneet kesällä Virossa. Joskus Uudenkaupungin omakotiyhdistyksen järjestämillä retkillä ja viimeisimmät ovat olleet Tuglas-seuran matkoja. Kaksi reissua olemme tehneet asuntoautolla ja aikoinaan, lasten ollessa pieniä, pikkuautolla yöpyen hotelleissa. Aika lailla on tullut Viro kierrettyä ja toki muutamat paikkakunnat jo useampaankin kertaan. Nyt oli vuorossa Jaana Vasaman luotsaama kesäreissu Viroon ja Latviaan. Yleensä aina on yhteinen matka alkanut jo kotipaikkakunnalta ja se onkin ollut helppo tapa osallistua, kun sama bussi jatkaa laivaan ja edelleen Viroon. Nyt jouduimme järjestämään itse menon Helsinkiin. Päädyimme matkustamaan jo edellisenä iltana ja majoituimme Scandic Grand Marina -hotelliin. Tämä oli hieno valinta, sillä se sijaitsee aivan kävelymatkan päässä terminaalista. Saimme auton invapaikalle.
Söimme maittavan buffet-aterian ja olimme aamulla virkeitä siirtymään laivaan. Olin varannut mennen tullen pyörätuolivustuksen laivaan ja laivasta pois. Emme viihdy laivassa ja päätimmekin paluumatkalle kysyä hyttiä. Se onnistui, ja jatkossa käytämme tätä paljon mukavampaa matkustustapaa, vaikka merimatka vain muutaman tunnin kestääkin.
Tallinnassa meitä odotti paikallinen linja-auto ja kuski. Ensimmäinen pysähdys oli Paidessa, jossa nautimme lounaan kahvila Treegerissä.
Tuo paikka on mainitsemisen ja käymisen arvoinen. Siinä on samassa yhteydessä myös leipomo ja todella hyviä pullia! Vatsat täynnä jatkoimme matkaa Karksin ritarilinnan raunioille ja kirkkoon. Tämä jäi minulta väliin, sillä osallistuin Teamsin välityksellä kirjoituskurssille, enkä halunnut jättää viimeistä sessiota väliin. Onneksi sain – vaikkakin vähän myöhässä – yhteyden toimimaan. Väliin jäi myös Mulgin olutpanimo, mutta tämäkään ei minua haitannut.
Näin saatiin ensimmäinen päivä päätökseen ja matkustimme etelä-Virossa olevaan Valgan kaupunkiin. Majoittauduimme hotelli Metsikseen, joka on vanha kartanon metsästysmaja, koulunakin ollut. Tämä pieni, viihtyisä hotelli oli vain meille, muita sinne ei mahtunutkaan. Ainut huono puoli oli hissin puute, joten sain vähän porrasharjoitusta.
Toinen päivä
Aamulla lähdimme kohti Vörua. Vierailimme Paratiisipuutarhassa Umbsaaren kylässä. Huolella hoidettu, monipuolinen puutarha, jossa ei ollut ainuttakaan puutarhatonttua tai ruostunutta auraa. Tämäkin kohde, niinkuin melkein kaikki, oli ”keskellä ei mitään”. Ei kylttiä missään. Ne pitää vaan tietää ja onneksi matkanjohtajamme Jaana tietää ja tuntee…
Tällä kertaa ruokailimme meille ennestään tutussa paikassa Vörussa Moisa Ait -pubissa. Sen jälkeen tutustuimme omatoimisesti kaupunkiin. Oli oikein kuuma päivä ja levähdin hetken kirkon viileydessä. ”Annoin” puolison kävellä itsekseen, jotta näkisi enemmän ja saisi kuvattua kohteita. Oma liikkumiseni kun on niin hidasta.
Estoniassa hukkuneiden kaupunkilaisten nimet on kaiverrattu muistomerkin kylkeen.
Näitä ylisuuria tuoleja oli muutama matkan varrella.
Seuraava kohde oli myöskin ennestään tuttu, Pokumaa.
Palasimme hotellille ja kävimme alakerran ravintolassa syömässä maukkaat pannukakut.
Päiväretki Latviaan
Kolmas päivä kulutettiin Latviassa. Valgan kaupunkihan on sekä Viron että Latvian puolella, rajapyykki halkoo kaupungin. Ensimmäinen kohteemme oli Cesis. Tutustuimme pyhän Johanneksen kirkkoon ja ruusuaukioon.
Tässä seison Vapauden tuli, Cesisin taistelun muistomerkin edessä. Ja hän taas kirkon edessä olevan munkkipatsaan luona.
Lounas oli Cesiksen ravintolassa ja sen jälkeen tutustuimme omatoimisesti kaupunkiin. Minä etupäässä istuskelin puistossa.
Ympäri kaupunkia oli tällaisia kenkärivejä muistuttamassa Viron ikävästä historiasta, kyydityksistä Siperiaan.
Seuraava tutustumiskohde oli Valmieran vanha kaupunki. Tästä jäi mieleen oikeastaan vain kahvila, jossa saimme maailman parasta tiramisua ja kahvikin oli jopa parempaa kuin kotona.
Erikoinen kohde oli seuraava, Beverinan labyrinttipuisto ja sen 370 puuveistosta. Siellä oli kyllä käytetty mielikuvitusta! Paljon erilaisia pelejä, pelilautoja, keinuja ym… Ja taas yksi ylisuuri tuoli.
Mulgimaahan
Sunnuntaipäivän käytimme tutustuen Mulgimaahan. Ensin poikkesimme Holdren kartanossa ja tutustuimme sen kymmeniin pianoihin. Tämä kartano oli täysin uudistettu, vain pienet yksityiskohdat oli jätetty näkyviin vanhasta. Pala vanhaa seinää. Hauskat nuo valokatkaisijat.
Saimme kuulla pianomusiikkia, kun 80-vuotias säveltäjä soitti meille. Ilman hänen opastustaan museokäynti jäisi todella vaisuksi. Itselleni tuli palava halua saada taas piano. Mutta ehkä en tyytyisi tuohon pieneen, sopaan, hädin tuskin puoli metriä leveään ikkunnalla olevaan…
Vierailimme Mulgimaan elämyskeskuksessa, jonka opas osasi hauskasti esitellä meille ”mulgit”. Söimme heidän perinneruokaansa mulgipuderia ja jälkiruoaksi kahvin kanssa mulgikorp -nimistä pullaa, jonka päällä oli mannapuuroa. Tuo mulgipuuro on päässyt UNESCOn maailman aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Ainut kohde, joka jäi näkemättä, oli helmen luolat. Sade sotki suunnitelmat. Minua se ei haitannut sikäli, etten olisi sinne muutenkaan lähtenyt hankalan kulkureitin vuoksi. Palasimme hotellille ja kuuntelimme luennon Struven ketjusta. Kts. linkki, en osaa sitä selittää…
Paluupäivä
Viimeinen päivä aloitettiin maistelemalla monenlaisia hunajia. Tutustuimme Meemeistrid – hunajafarmiin. Täältä lähti mukaani AINUT ostos koko matkalla, inkiväärihunajapurkki, 4 euroa. Lounaan söimme Carl Smidtin talon ravintolassa. Olipa perinteinen virolainen ateria, sillisalaatti, jossa oli aivan liikaa sillinpaloja, rasvaista perunamuussia, siankylkikastiketta ja jälkiruoaksi talkkunarahkaa.
Tällaisia pellavakoruja löysin jostain käsityöpuodista, mutta en kuitenkaan ostanut. Löysin valmistajan netistä ja nyt voin rauhassa tutustua valikoimaan, tilata ja säästää puolet.
Kotoa lähtiessa säätiedotus näytti pelkkää sadetta kaikille päiville, mutta oikeastaan ainoat pisarat sain ylleni, kun kävelin Pöltsamaan linnaan ja siellä olevaan käsityömestari Katre Arulan puotiin. Mutta kesä kuivaa, minkä kastaakin. Tämäkin kohde oli ennestään tuttu.
Kotimatkan teimme Vikin XPRS:llä, mutta nyt otimme hytin ja matka oli huomattavasti siedettävämpi. Jatkossa teemme näin, aina.
Puolen yön jälkeen pääsimme kotiin.