Miten nopeasti vuosi kuluukaan! Juuri vasta oli kesä ja minä vaihdoin sisustuksen valkoiseksi. Ihan vasta. Ja nyt taas. Viime kesänä ostin olohuoneeseen valkoiset verhot ja sen myötä vaihdoin kaiken valkoiseksi. Täällä. Tässä välissä väritys oli syksyinen. Nyt palattiin valkoiseen. Nuo vuosi sitten ostamani verhot näyttivät jo silloin liian valkoisilta, enkä enää edes yrittänyt niitä sovittaa olohuoneeseen. Sen sijaan laitoin kahdet ”vähemmän” valkoiset. Hämähäkkiverhot oli aiemmin makuuhuoneessa ja koska ne näyttivät yksinään jotenkin aneemisilta, etsin toiset kaveriksi. Ainakin 10 vuotta on aikaa, kun tuo verho on ollut parvekkeen ovessa. Nyt halkaisin sen ja pari on aivan täydellinen! Jo verhoja vaihtamalla tuli kesäisempi sisutus, mutta vaihtoin myös virkkaamani maton, tyynynpäälliset ja vähän taulujakin…
On se vaan tosiasia, että valkoista on montaa sävyä ja joskus ne riitelevät keskenään. Toinen valkoinen saa rinnalla olevan näyttämään likaiselta. Luulen, että joudun myymään ne viime kesänä ostamani verhot. Eivät sovi vanhan talon kellertäviin ikkunanpuitteisiin, eikä oikein muutenkaan.
Vähän ehkä sellainen mummolafiilis tai mökkitunnelma, mutta minä viihdyn.
Tuommoinen pitkä roikkuva viherkasvi jouti pois ikkunalta, koska valui jo lattialle. Etsin sille paikkaa ja ajattelin, että ehkä olisi seinällä paras. Mutta milläs minä sen saan seinälle? Ahaa….
Tuossa seinällä oli valmiina kaksi pientä naulaa taulujen jäljiltä. Virkattu pieni kesäkassi toimii mainiosti kukkatelineenä. Saattaa olla, että ensi kesäksi spreijaan sen vitivalkoiseksi.
Makuuhuoneeseen
Ei ne vitivalkoiset verhot makuuhuoneeseenkaan sopineet. Onneksi minulla on vahvahermoinen henkilökohtainen avustaja, joka ei harmistu, vaikka joutuu laittamaan verhot, ottamaan pois, laittamaan toiset jne. Lopulta löytyi – taas vuosia vanha – luonnonvalkoinen verho, joka ripustettiin makkariin. Sitä ei ollut kuin yksi, mutta riittäähän se, kun niin päättää.
Talvella olin ostanut tuollaisen pienen lasimaalauksen. Herkkä enkeliaihe sopii hyvin paikkaansa. Huomaan, että minun alkujaan minimalistinen sisustukseni alkaa rönsyillä. Tavaraa kertyy, vaikka kuinka olen päättäväinen kirpputoreja kiertäessäni…
Lasimaalaus sai kaverikseen lasipullon, jolle ei mitään paikkaa muuten löytynyt. Mieluusti möisin sen pois.
Keittiöön
Keittiöönkin löysyi ”uudet” verhot. Miksiköhän en ole näitä ennen tähän huusholliin laittanut? Heinäseiväs -kappa on ostettu Palometsän kotiimme, josta on muutettu pois 10 vuotta sitten. Tässä sen taas huomaa, ettei mitään kannata laittaa pois, aina voi taas tarvita…
Vihreään kappaan sopi täydellisesti tämä kesäinen taulu, jossa pionit hehkuvat. Niinkuin pionit pihassamme ja nyt myös olohuoneessa.
