Olen paremmassa kunnossa kuin pari vuotta sitten. Liikuntavamma on ja pysyy, mutta kuntoilu on tehnyt olostani ja myös liikkumisestani helpompaa. Kyynärsauvaa joudun loppuelämäni käyttämään, mutta siihenhän olenkin jo tottunut. Sen sijaan porraskävely on helpottunut ja saan nostetuksi tavaran lattialta ja laitettua kengännauhat kiinni. Pieniä edistysaskelia. Tavoitteena ei ole terveen elämä, mutta sujuva arki vammaisena.
Sen sijaan kodin siivous ei onnistu. Imurointi on aivan mahdotonta, koska en askeltakaan pysty ottamaan ilman kyynärsauvaa. Pyykkihuollon pystyn itse hoitamaan.
Vammaispalvelulain mukaan minulla on oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Hän auttaa tekemään arjestani sujuvaa, jotta voisin toimittaa asioita, joita terveenä tekisin.
Avustaja, joka minulla on ollut pari vuotta, joutui jättämään työnsä ja minä siis jäin ilman tuttua ja hyvää avustajaa. Onneksi sain muutamaksi päiväksi sijaisen, sillä ensimmäinen viikko oli kaupassa työteliäs; piti siivota ja tuli muutamakin postipaketti, joiden kanssa en olisi selvinnyt. Toisen viikon pärjäsin itsekseni, kun oli ”vaan” normi kauppapäiviä. Kotona alkoi kuitenkin näkyä se, ettei kukaan siivonnut.
Avustajan voi saada eri firmoista tai olla itse työnantajana
Minun avustajani tulee firmasta Suomen avustajapalvelut, mihin olenkin ollut tyytyväinen muutoin, paitsi että yllättäviä sijaisuuksia sieltä ei ole juurikaan järjestynyt. Sillehän ei voi mitään, jos pienellä paikkakunnalla ei vaan ole sijaisia.
Tällä kertaa firma alkoi rekrytoida uutta avustajaa. Muutama päivä siinä meni ja sitten minulle jo ilmoitettiin, että olisi yksi hakija, joka tulisi esittäytymään. Toiminta on siis toisaalta hyvin joustavaa, minä tapaan hakijat ja otan tai jätän. Mutta myös perehdytys jää minulle. Samoin töitten järjestely,aikataulut (myönnettyjen tuntien rajoissa), neuvonta ja palautteen antaminen. Henkilökohtaiselle avustajalle ei ole erityisiä koulutusvaatimuksia. Vaatimukset ovat ne, mitä minä asetan. Meillähän synkkasi heti ja jo seuraavana päivänä – eli eilen- hän aloitti. Uskon, että arki sujuu taas mallikkaasti. On onni löytää sellainen ihminen, että minun ja hänen tarpeensa ovat yhtenevät. Työ on kuitenkin vain osa-aikaista.
Kävin tällä viikolla fysioterapeutilla. Olin itse pyytänyt päästä… Tähän astisen elämäni ajan olen ”inhonnut” näitä liikuntaa tuputtavia – vaikkakin hyvää tarkoittavia – ammatti-ihmisiä. Nyt minulle sanottiin, että koska olen niin liikunnallinen ja aktiivisesti kuntoileva, ei hänellä oikein ole minulle annettavaa. Tämä on niitä ”ensimmäisen kerran elämässä” – tapahtumia!
Nyt kun arjen rutiinit tavallaan vaihtuu, kun on eri ihminen, jolla on erilaiset taidot ja vahvuudet, tulen itsekin miettineeksi, että onko avustettavissa tehtävissä jotain muutettavaa. Ehkä pystynkin itse tekemään joitain asioita, mitkä ennen on ollut avustajan tehtäviä?
Kommentit
Hurjan mielelläni lukisin kommentteja, onko teissä muita vammaisia, joilla on henkilökohtainen avustaja. Miten olette saanut arjen rullaamaan. Vaikka tuo kommentointi on ainakin joskus vähän hankala, kyllä se onnistuu, kun laitat nimen ja sähköposti-osoitteen, joka näkyy vain minulle. Koitappa! Ja mielelläni saisin tiedon siitä, jos se vaan takkuaa – sen voit kertoa sähköpostiini mervi.lamminen@outlook.com
Merv