Kengät ovat minulle erityisen tärkeät. Ei vain ulkonäön vuoksi, vaan ennenkaikkea siksi, että liikkumiseni on joskus hankalaa. Huonoilla kengillä se olisi vielä hankalampaa ja siihen en suostu. Tähän mennessä olen joutunut jättämään kauppaan kaikki nauhakengät, tarrakengät ym. sellaiset, missä pitää käyttää käsiä. Mutta nyt, kiitos aloittamani kuntoilun, pääsen jo käsiksi nauhoihin. Silti edelleen suosin kenkiä, jotka sujahtavat jalkaan – vaikkakaan sellaiset eivät ole yhtä tukevia, kuin esim. nauhalliset kävelykengät. Kaikki irralliset iltit ovat minulle kauhistus. Tiedätkö, mitä on iltti? Se on lärpäke jalkapöydän päällä, nauhojen alla. Onneksi löysin ihanat Riekerit!
Jo kesällä kävin kokeilemassa Skechers slip ins -kenkiä ja yllätyin, että se todella toimii! Kengät saa jalkaan sujauttamalla, ilman kenkälusikkaa. Olin kuitenkin pettynyt kengän muotoiluun, se ei istunut jalkaani.
Siksi olinkin todella iloinen, kun käydessäni paikallisessa kenkäkaupassa löysin sieltä vastaavat sujautettavat kengät, mutta Rieker-merkkiset. Riekereitä mulla onkin monenlaisia, talvikengät, nilkkurit, kesäkengät ja juhlakengät. Nämä tennarit on juuri sellaiset, jotka vaan sujautetaan jalkaan, eikä tarvitse kenkälusikkaa, ihan huiput! Rieker ei saa käyttää näistä nimitystä Slip ins, sillä se on Skechersin rekisteröity tavaramerkki .
Syksyllä ”jouduin ostamaan” punaiset, sillä kokoani ei ollut muissa väreissä. Punainen on minulle täysin outo väritys, mutta tietysti sitten piti ostaa punainen reppu – ja itseasiassa ostin myös punamustan välikausitakin.
Tuon repun käyttöä joudun vielä opettelemaan. En kestä valuvia hihnoja, joten käytän tuollaista Klipsutinta pitämään ne paikoillaan. Repun ottaminen selästä ei ole yhtä helppoa kuin yliolanlaukun, mutta toki käveleminen on kivaa, kun laukku ei heilu kyljessä.
Haluan toisetkin
Olen koko syksyn ja alkutalven käyttänyt näitä punaisia kävelykenkiä ja pärjännyt hyvin. Ne ovat kokoa 41 ja villasukkien kanssa hivenen varpaista päistää. Eli saisi olla numeroa isommat. Käytän aina ohuita villasukkia, jotka olen itse kutonut, sellaiset napakat… Lähdin sitten etsimään numeroa isompia ja mustia. Mutta jouduin toteamaan, ettei mistään löydy enää isompia kokoja.
Kunnes netissä tärppäsi. Alppilan Kenkä, sieltä löysin mustat, koko 42. Täydelliset.
Olen toki ostanut myös elämäni ensimmäiset nastakengät, mutten ole vielä niillä kävellyt. Inhoan liukkaita kelejä, enkä lähde kävelylle muuta kuin täysin turvallisella kelillä. Niinpä pärjään näillä, vaikkeivät talvikengät olekaan.
Mutta siis niin ihanaa, kun iltti ei heilu, vaan on kiinni kengässä ja kantapää on niin muotoiltu niin, että se ei taivu eikä anna periksi.
Rakastan.
Mervi