Tyttöjen kulttuurimatka Helsinkiin

Voiko sanoa, että teimme traditionaalisen reissun Helsinkiin, kun tämä on jo toinen kerta? Sisareni ja tyttäreni kanssa suunnittelimme kuukauden verran tätä kulttuurimatkaa. Aivan kuin viime vuonnakin, samaan aikaan syyskuussa, meitä onnisti säiden puolesta. Ensin arvelin, että ajankohta on liian myöhäinen, että emme löytäisi katsottavaa, kun kesä on ohi. Väärässä olin. Muutama suunnittelemamme kohde jäi jopa käymättäkin, kun aika loppui kesken.

Täällä postaus meidän viime vuoden reissusta: https://pellavasydan.fi/2023/09/16/kulttuurimatka-helsinkiin/

Ostimme Helsinki cardin, jolla on huoletonta liikkua: se käy museoissa ja liikennevälineissä. Tämän kertaisen viikonloppukohteemme: Sinebrychoffin taidemuseo, HAM (=Helsingin taidemuseo), Amos Rex, Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarha, Ruiskumestarin talo, Kirjastotalo Oodi ja käytiinpä metrolla Itäkeskuksessakin.

Ensimmäinen kohde Sinebrychoffin taidemuseo. Ja mun matkaseuralaiset. Kesäinen vaatetus oli aivan sopiva, niin syyskuussa kuin jo oltiinkin.

Museon 1. kerros oli suljettu ja toiseen kerrokseen pääsi ilmaiseksi. Siellä oli Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseo. Huoneet on sisustettu eri tyylisuuntien mukaan ja tunnelma niissä olikin sitten vaihtelevaa. Mutta komiaa oli joka huoneessa. Tässä ensin kepeä roosan värinen huone ja toinen tummempisävyinen, isännän huone. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi voitu kuunnella/katsella esittelyt Qr-koodien takaa.

Erilaisia tiloja oli paljon ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten esim. tuo pöytäliinan koristelu. Kaikkiin ei saatu vastausta. Mikähän tuo kaappi monine pikkulokeroineen oikein oli?

Huoneissa oli erityyppisiä taideteoksia, mm. ikonihuone. Tuon keskimmäisen kuvan hameenhelmoja piti oikein läheltä käydä katsomassa, sillä niin aidolta samettikankaalta ne näyttivät. Maalatut kuitenkin olivat.

Erikoisia olivat vitriinissä olevat miniatyyritkin. Erityisesti kääntösormus, jonka eri puolilla oli kahden miehen kuvat.

Ham, Helsingin taidemuseo

Seuraava kohteemme oli Helsingin taidemuseo ja sen näyttelyt ”Bambi Forever!” ja ”Tyttö joka muuttui ruusupensaaksi”. Tässäkin varaamamme aika oli rajallinen ja syvällisempi tutustuminen taideteoksiin jäi puuttumaan. Kunhan katselimme ja IHMETTELIMME. Hirveän monenlaista tekotapaa, tyyliä ja aihetta.

Muistan viimevuotista reissuamme postatessani ajatelleeni, että ”ens kerralla pitää keskittyä paremmin kuvaamiseen”. Juu, en taaskaan. Monista teoksista jäi tekijän tiedot tallentamatta. Kun kuljen kahdella kyynärsauvalla, on kameran esiinottaminen joka kerta työlästä ja oikean kuvakulman hakeminen hankalaa. Niinpä tässä näet vain räpsäyksiä sieltä täältä.

Läheskään kaikki teokset eivät auenneet edes millään tavalla. Etupäässä ne jäivät ihmetyttämään. Mauri Kuitulan näkemys ”suomalaisen miehen muotokuvasta”

”Kuolema luistelee jälleen”. Miksi sillä on vihellyspilli sylissä?

Tämä työ oli hauska, jos niin saa sanoa. Lävistäjän ympyröistä koottu.

Hämmentäviä kuvia. Salla Tykkä: Terve nuori nainen, täältä ei pääse pois.

Mikä on taidetta?

Moneen kertaan kysyin itseltäni, itseltäni, koska ei ollut ketään vastausta antamassa, ”mikä on taidetta?”. Miksi tämä teos on täällä taidemuseossa. Olisiko tämä taidetta, jos MINÄ olisin tämän tehnyt, sillä osaisin kyllä.

Sen ymmärrän, että taidetta ei ole vain se, mikä minun mielestäni on KAUNISTA, mutta silti…

Allaoleva kukkataulu oli ehkä koko reissulla näkemistämme töistä ainut, jonka voisin kotiini ottaa. Se on kaunis, sitä katsoo mielellään. Pikaisella haulla en löytänyt siitä mitään ”piiloviestiä”…