Pidin tauon villapuseroitten neulomisesta. Lähes pakotin itseni välillä neulomaan sukkia ja pipoja ja kaulureita. Mutta lankesin taas. Tällä kertaa minua inspiroi lanka. Halusin kokeilla suomenlampaan villaa. Lankavalla on myynnissä Pirtinkehräämön Villava -villalankaa, joka on kotimaista värjäämätöntä karstavillalankaa.
Uusi lanka ja uusi ohje
Ohje ”Lemmenlehdet-neule” on Lankavan ilmainen, sen saa netistä. Täällä. Valitsin tummemman langan ohjeen mukaisesti. Ensin pyysin miestäni olemaan vyyhdinpuuna, mutta kun se (tunnetusti, miehet!) oli vähän hankalaa, niin viritin sitten oikean vyyhdinpuun ja kerin yhteensä 4 tummaa ja yhden vaalean 100 gramman vyyhdin keräksi. Lopulta pusero painoi hippasen yli 400 gr, joten minulle jäi vielä keränloput vaikkapa pipon tekemiseen…
Lanka on tosi kivaa neulottavaa, eikä ole yhtä pistelevää kuin islanninvilla. Paksuudeltaan tämä on hivenen Lettlopia paksumpaa, 100 gr 180 metriä, kun Lettlopi on 50 g 100 m.
Päätin tehdä pienimmän koon mukaan. Hiha valmistui illassa ja molempiin hihoihin meni siis kaksi iltaa ja yksi vyyhti lankaa. Koska olen oppinut looppaamisen, tein hihat tietysti niin. Ferrarit eli Chiogoot on tähän kerrassaan mainiot pyöröt. Minulla on sekä 3,5 mm ja 4,5 mm ja 100 senttisinä. Pienimmillä neuloin resorit ja paksummilla sileän. Eli sama puikkokoko kuin Lettlopissakin. Resorista tuli tosi napakkaa. Jälkeenpäin huomasin, että enhän minä edes noudattanut ohjetta. Tein vaistomaisesti tavallisen resorin, enkä tuollaista rullautuvaa, kuin ohjeessa. Lisäksi käytin pienempää puikkokokoa, 3,5 mm, koska ne minulla oli ferrareissa….
Miehustaan vaihdoin ”tavis” pyöröt. En kertakaikkiaan malttanut jättää työtä käsistäni, oli se taas niin koukuttavaa. Tuo kaarroke on mielestäni tosi kaunis ja vieläpä helppo neuloa. Vain kaksi lankaa ja pienet lankajuoksut. Ohje on selkeä, vaikka minulla kyllä tuotti vähän vaikeuksia kuvion sijoittelu. Olin kovin hätäinen, enkä malttanut ihan tarkkaan laskea, mutta suunnilleen symmetrisesti nuo kuviot kyllä ”sattui” osumaan…
Kavennusten jälkeen siirryin taas looppaamaan. Koska pidän tiukasti kiinni lankadominanssista, työ on myös nurjalta puolelta esittelemisen väärtti.
Uuden oppiminen tuottaa mielihyvää
Kun sain kuvion valmiiksi, minua odotti YLLÄTYS: tässä ohjeessa olikin tehty niskaan lyhennettyjä kierroksia. Olen kyllä siitä lukenut, mutta kun kaikki uuden opettelu on hieman… hmmm…. työlästä, harmittavaista, vaikeaa, kärsivällisyyttä vaativaa, niin olen tehnyt tähän astiset yli 20 paitaa ilman niitä.
Aloin reippaasti ohjeen mukaan, mutten käsittänyt. En edes tajunnut, onko se yhdellä langalla vai jatkuuko kuvioneule. Piti googlata ja löysinkin ”tosi helpon ohjeen” videolla – en ymmärtänyt sitäkään. Meinasin luovuttaa, mutta onneksi en. Sillä minähän lopulta sain korotetun niskan aikaiseksi! Luulen, että tämä minun versioni on yhdistelma eri ohjeista?
Kun sain puseron valmiiksi, pähkäilin sen viimeistelyn kanssa: en ollut ihan varma, tarviiko tämä kastelua. Tein sen kuitenkin, kastelin käsin puristelemalla ja laitoin pyyhkeen päälle tasona kuivumaan. On sellainen fiilis, että tämä pusero kuivui nopeammin kuin Lettlopista neulomani.
Hiukan neule venyi, vaikka yritin sitä koota kuivumaan laittaessani. Ohjeen mukaan rinnanympärys oli 83 cm ja koko pituus 65 cm. Minun puseroni rinnanympärys on 88 cm ja pituus 74 cm. Aika paljon siis muutosta. Johtuiskohan löysästä käsialastani? Lankaa kuitenkin kului ohjeen mukaisesti. Noin. Aina yhtä ihmeellistä on huomata, miten neuleen pinta tasoittuu, silmukat asettuvat kohdilleen!
Hieno pusero siitä tuli!
Tekisin itsellenikin, mutta haluaisin sinisen. Ainakaan tällä hetkellä ei Pirtinkehräämössä ole värjättyjä lankoja tässä paksuudessa. Nyt tämä pusero on inspiraation lähteenä puodissani. Kannustan asiakkaitani samanlaisen tekemiseen.
Olen niin tyytyväinen ja varmasti jatkoa seuraa. Tällä langalla. Ehkä tämä mallikin…
Tuo puikkosuositus näkyy tosi himmeänä, se on 3-4. Käsinpesu, sillä lanka huopuu.
Innostuitko?