Vuosi sitten olin kovin innostunut makramee-solmeilusta, kun sen lopulta opin. Nyt on mennyt pitkä tovi, etten ole naruihin koskenut. Viime viikolla meillä oli marttojen käsityöilta ja toivoivat makramee-amppelin tekemistä. Siinä sitten muistuttelin mieleeni solmujen nimiä ja pitipä muutama amppeli tehdäkin, että tulee oikean mittaiset narut. Martat olivat iltaan ja tekemiinsä amppeleihin kovin tyytyväisiä.
Keskiviikkona puotiin tuli asiakas, joka halusi ostaa lahjaksi makrameetyön. Kun hetken katselimme valmiita töitä, kävikin ilmi, että hän halusi valoputouksen. Sellaista en ole tehnyt. Käsityömessuilla näitä kyllä näkyi, lähinnä Taito-Shoppien valmiita tekemispaketteja. Tapani mukaan minä lupasin, että lauantaihin mennessä asiakkaalla olisi valoputous!
Luulin näkemäni perusteella, ettei siinä kova työ olisi ollenkaan. Valmista ohjetta en löytänyt mistään, vain muutaman kuvan facebookin makrameeryhmistä. Ei auttanut muu, kuin lähteä itse suunnittelemaan. Osviittaa lankojen pituuksiin oli yhden tekijän kommentti että 3-5 metriä. Hmm… onkohan se kokonaispituus vai kaksinkertaisen langan pituus. Noh, mittasin 5 metrin pätkiä Lankavan Chunkymopista. Lankojen määrästä oli tieto, että 40 – 80 lankaa menee n. 20 cm rinkulaan. En loppujen lopuksi laskenut määrää, kun lisäsin ja lisäsin ja lisäsin. Lopuksi huomasin, että tulin lisänneeksi liikaa. Minulla saattoi olla yli 100 lankaa kaksinkerroin laitettuna?
Ihan hirveä työ saada noin pitkät langat pysymään sotkeutumatta.
Renkaan koostakaan ei ollut käsitystä. Onneksi vaihtoehtoja oli. Ensin otin 30 senttisen, mutta kauhistutti siihen kuluvan langan määrä ja vaihdoin 25 cm halkaisijaltaan olevaan. Sekin näytti vielä isolta ja työläältä ja lopulta aloin lankoja solmia 20 senttiseen.
Mallia minulla ei siis ollut, mutta aloitin tutuimmalla solmulla, kaksoistasosolmulla, ja tein niitä renkaan ympäri. Siitä sitten vaan vaihe kerrallaan keksin, mitä tekisin.
Tästä kuvasta näkee, että lankoja on tuohon malliin turhan paljon, vähemmällä määrällä langat laskisivat napakammin alas.
Tähän työhön, kun en tiedä, mitä lopullinen saaja toivoo, jätin narut niin pitkiksi, kuin ne olivat. Kokonaispituus putouksella on rinkulasta lähtien n. 2m. Ripustin työn puodin kattoon ja se ulottui melkein lattiaan asti.
Työtä oli hankala tehdä, kun rengas ei pysynyt tasapainossa. Olisi pitänyt heti tehdä nuo tasosolmuiset kiinnikkeet, niin solmiminen olisi ollut helpompaa.
Putouksen sisälle kuuluu valot, mutta minulla ei tähän hätään ollut kuin tuollaiset vaatimattomat. Asiakas saa itse hommata ne. Mieluusti en sähköjuttuja myy…
Valoputousta tultiin jo hakemaan ja halusin siitä vielä kunnon kuvan, mutta eipä tämäkään ulkona otettu juuri kummoisempi ole.
Siinä se kivasti heiluu tuulessa. Minulle vielä soitettiin perään, että työ on kuulemma oikein mieluinen. Sen verran työläs se oli, että kuvittelin jäävän ensimmäiseksi ja viimeiseksi valoputoukseksi. Mutta aika kultaa muistot ja nyt jo muutaman yön nukuttuani olen päättänyt tehdä toisenkin. Johan se käy helpommin, kun on joku käsitys, miten tehdä.
Lyhyemmät narut, ehkä vain 3-4 metriä ja vähemmän naruja, luulen, että n. 60 riittäisi. Saattaa olla, että kokeilen seuraavan tehdä Pauliinasta, vaikka se onkin paksumpaa.
Täytyyhän meillä puodissa yksi mallikin olla.
Mites sinä, oletko tehnyt? Tekisikö mielesi?
Pellavasydämen Mervi