Tätä Viron reissua on suunniteltu omakotiyhdistyksessä jo pari vuotta ja nyt se vihdoin toteutui. Olemme puolisoni kanssa käyneet monen monta kertaa näillä yhteisillä reissuilla, mutta myös omin nokkinemme. Tämä reissu suuntautui Narvaan ja vaikka olemme sielläkin jo kerran olleet Viro-seuran bussilla, halusimme kuitenkin lähteä uudelleen. Huonosta muistista on tässäkin kohtaa se hyvä puoli, että aina on uudet maisemat, vaikka olisi ennenkin käynyt.
VAMMAISEN PALVELUT SATAMASSA
Toivoisin jokaisen huonosti liikkuvan olevan tietoinen laista, joka velvoittaa satamaterminaalin/varustamon järjestämään kuljetuksen laivaan (ja myös lentoasemalla lentokoneeseen). Minä ilmoitin tarpeestani matkanjärjestäjälle, matkatoimistolle, joka puolestaan välitti sen varustamolle. Olisi ollut kohtuuton matka minulle kävellä, nyt minut lykättiin pyörätuolilla.
Ensimmäisen yön vietimme laivalla Silja Europalla. Meille oli varattu invahytti, mikä toimikin mainiosti. Lähinnä vessassa auttaa kun tilaa on reilusti. Laivassa oli tilaa, sillä matkustajia oli tosi vähän.
Luulin tekeväni laivan taxfreessä meikkiostoksia, mutta ei. Tarjolla oli vain perusmeikkejä, eikä edes edullisia. Aamupalan söimme Tallinnassa aivan sataman läheisyydessä olevassa Euroopa-hotellissa. Siellä oli reissun parhaat syömiset. Joka paikassa oli väljää ja ihmiset hyvin suojautuneet maskein.
Tallinnan sataman terminaali oli uudistunut ja nyt siellä oli tosi siistiä, valoisaa ja nykyaikaista. Sama oli nähtävissä muuallakin kaupungissa.
Sitten seurasi linja-autossa istumista. Matkustimme pohjoisrannikkoa pitkin kohti itää. Tutustuimme Toilan ja Sillamäen kaupunkeihin. Vain muutama pysähdys kahvitaukoa varten.
Viro on hyvin tasaista seutua, mutta tämä tie pohjoisrannikolla kulkee rantatörmän läheisyydessä. Siinä oli melko suuri pudotus.
Muutama kohde oli sellainen, että en poistunut linja-autosta ollenkaan. Orun puisto (Viron ens. Presidentin Konstantin Pätsin kesäpaikka) ja Narvan linna.
Majoituimme Joesuun kaupungissa Spa hot Merensuu- hotelliin. Meille oli varattu inva-huone ja siellä oli kyllä tilaa.
Harmi, ettei aikataulu antanut myöden kylpeä ammeessa! Sen sijaan uimaosastolla kävimme. Siellä olisi ollut tarjolla 9 erilaista saunaa. Minä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni suolasaunassa ja lisäksi höyrysaunassa. Olipa huisin hieno kokemus.
Poikkesimme myös Kuremäen luostarissa, mikä olikin oikein kaunis paikka.
Polttopuita talveksi
Yhden pitkän sukan sain matkalla valmiiksi. Luostarin seutuvilla kasvatettiin monilla pelloilla tattaria ja kasveista kiinnostunut mieheni otti näytteen…
Matkalle piti varustautua koronatodistuksen kera ja sitä kysyttiinkin, että saimme Irish Coffeet ostettua yhdestä ostoskeskuksen kahvilasta.
Narva on ihan Venäjän rajalla, vanha teollisuuskaupunki, jonka asukkaista melkein kaikki on venäjänkielisiä. Joki erottaa Viron ja Venäjän ja molemmilla mailla on oma linnoituksensa niin, että ne voi yht’aikaa nähdä. Neliön mallinen torni kuuluu Hermannin linnaan, eli Virolle. Pyöreä on Venäjän linnoituksen torni.
Tämä voimalaitos on joen toisella puolella, siis Venäjän.
Narvasta palasimme vielä hotelliin ja viimeisenä päivänä palasimme Tallinnaan pienten syrjäisten paikkakuntien kautta. Mukanamme oli paikallinen opas, joten saimme paljon tietoa Viron historiasta ja nykypäivästä.
