Kyllä se on totta – suurin osa vaatteistani on mustavalkoisia. Kokonaan mustia on kuitenkin vain muutama. Tämän ihastuttavan mekon olen ostanut toissakesänä maaseutukirpparilta. Jos olisin päässyt sovittamaan sitä ostohetkellä, olisi se ehkä jäänyt rekkiin. Vaikka joustavaa materiaalia onkin, silloin mekko oli auttamatta liian pieni. Mutta onneksi olen säästänyt sen tavoitemekkona ja nyt se mahtuu hyvin ja tykkään ihan hirmuisesti. Enpä muista, milloin olisin kellohelmaista hamosta käyttänyt viimeksi, joskus tyttösenä ehkä?
Ja kuten yleensäkin asutestauksissani, niin nytkin, vertailun vuoksi myös toisen tyyppinen mekko…
En tiedä, miltä ajalta tämä mekko on – koska ja mistä se on ostettu – mutta minun mieleeni se tuo 60-luvun. Asustin sen myös isoilla mustavalkoisilla helmillä ja toisaalta myös valkoisilla rusettitennareilla.
Hametta voisi oikein hyvin pitää sellaisenaan, mutta kesällä se on varmasti liian kuuma, sillä materiaali on joustavaa keinokuitua. Talvella sitä voi mainiosti pitää neuleen kanssa, vaikka näin:
Kellohelman lisäksi mekossa on kivat sivuleikkaukset. Varmasti kiinnittävät huomiota, eikä ehkä ole ihan pukeutumisohjeitten mukaisesti hoikentavin vaihtoehto. Tai ehkä onkin? Näiden kuvien jälkeen näyttää jotenkin tylsältä tämä tavallinen mekkoni. Siinä taas sivuprofiili on varmasti suunniteltu hoikentavaksi.
Viihdyn kummassakin mustavalkoisessa mekossa ja mustissa sukkiksissa. Sain kommentin facebookin naistenhuoneelta, että olisi jo aika vaihtaa sukkahousut ohuempiin. Nyyh, niin taitaa olla ja sellaisetkin kuvat on jo tuloillaan. Ja. Näistä mekoista tulee vielä toinenkin postaus, pysythän kuulolla?
Pellavasydämen Mervi