Niin se vaan on, että nuo islantilaisneuleet koukuttaa. En edes käytä tuon tyyppisiä neuleita, mutta silti on koko ajan tehtävä uutta ja uutta. Nyt on neljäs pusero menossa, ihan kohta valmis. Suunnittelen jo seuraavaa. Toisaalta en oikein malttaisi myydäkään, kun on noita kiva ihailla valmiina.
Sain tähän kuvaan vangittua yhden illan tunnelman. Telkkarista tuli ohjelmaa ihmisistä, jotka olivat kohdanneet – tai olivat lähellä – kuolemaa. Mietin omaa elämääni ja totesin, että elän juuri sellaista elämää, kuin haluankin. Istun kaikessa rauhassa ja kudon. Mikä sen rentouttavampaa tai hauskempaa?
Tämä toinen kuva kertoo opetuksesta, jonka sain nähtyäni erään neulojan työn nurjalta puolelta. Hän myi puseroa, jossa oli langat vain solmittu ja työhön jätetty erilaisia kikkaroita, mitä nyt villalangassa on. Itse olen tarkka, jos myyn tekemiäni tuotteita: haluan, että työtä voi tarkastella myös nurjalta. Tällaiset huopuneet kohdat, puhumattakaan solmuista, katkaisen ja päättelen langat hyvin.
Yksi hauskimmista vaiheista puseron tekemisessä on tottakai lankojen valinta. Varsinkin värien. Tähän puseroon käytin aitoa islantilaista lankaa Alafosslopi. Sen saatavuus on melkein nollilla, tukusta en saa ollenkaan. Käytin siis niitä värejä, mitä sattui hyllyssä olemaan. Koska en puseroa itselleni teekkään, voin valita langat ei-mieleisistä. Tai noh, onhan nämä kauniit langat, muttei minulle sopivat. Pukeutumisneuvoja minussa sanoo, että ovat kevät-väripaletin ihmiselle sopivat. Lempeät, maanläheiset. Loppujen lopuksi vaihdoin kuitenkin tuon kellertävän tumman vihreäksi.
Aikaisempien kahden puseron hihat tein looppaamalla, mutta totesin sittenkin, että ”vanhassa vara parempi” – sukkapuikoilla työ sujui kuitenkin joutuisammin ja tuntui rentouttavammalta.
Alafosslopi on paksua lankaa ja työ joutuu nopeasti. Jippii…kohta alkaa kaarroke. Teen sen jälleen samalla tutulla ohjeella lehdestä Kauneimmat Käsityöt 1/21. Tämä on niin mua – uutta ohjetta on hankala alkaa opetella….
Hihat on tässä puserossa minulle vähän liian pitkät. Voin kuvitella, että rotevalle ja harteikkaalle miehelle tämä pusero olisi hyvän kokoinen. Kauluksen jätin tuollaiseksi puolikorkeaksi. Kun sen taittaa kaksinkerroin, saa kivan matalan ja vain vähän kurkulle nousevan.
Siinä ne ovat, kaikki kolme kutomaani puseroa suuruusjärjestyksessä. Oikeassa reunassa Saga-langasta neulottu M- kokoinen. Keskellä sininen Sagasta, kokoa L ja vasemmassa reunassa tämä viimeisin, Alafosslopista kokoa XXL.
Missä vaiheessa sinun islantilais-innostukseesi on?
Pellavasydämen Mervi