Osasinpa kuitenkin neulepaidan kutoa

Islantilaisten neulepaitojen suosio on ollut uskomatonta. Minunkin puodissani se on näkynyt lankojen ja puikkojen jatkuvana virtana… Olen joutunut toteamaan asiakkailleni, etten itse osaa kirjoneuletta tehdä. Tämä tietysti kolauttaa itsetuntoon ja niinpä ”otin härkää sarvista” ja yritin. Tai oikeastaan siinä kävi hassusti: jo viime talvena aloitin islantilaset neuleet -kirjasta villatakin neulomisen, mutta rohkeus petti, kun olisi pitänyt kaarroketta ruveta tekemään. Olen siis esitellyt tätä puoliväliin tehtyä neuletta. Ja sellaisena se ehkä pysyykin tai ehkä puran…?

 

Lanka on Alafosslopi, kun ajattelin, että tulee nopeasti valmista – paksusta langasta. Puikot tässä työssä on mitä mainioimmat – Ergonomics, muoviset, pisarapäiset.

Harmitti oma uskalluksen puute ja tein, kuten usein teen: aloitin toisen puseron kuvitellen, että se olisi sitten jotenkin helpompaa. Valitsin ohjeen tammikuun Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Kyseessä on miesten paita, mutta sehän ei näissä kaarrokeneuleissa haittaa yhtään.

 

 Koska islaintilaiset langat olivat tuohon aikaan ihan kortilla, valitsin puodin hyllystä Teeteen Saga -langan, jota normisti käytetään huovutettaessa tuotteita. Tämän langan sävyt ovat ihan päinvastaisia, kirkkaita perusvärejä. Kun noissa islantilaisissa langoissa sävyt on maanläheisiä.

Aloitin ennen vuodenvaihdetta ja pääsin kainaloihin asti, mutta taas loppui rohkeus. Työ roikkui sohvan pieluksella ja irvisteli mulle ilkeästi. Mutta päätin kuitenkin sitkeästi lukea ohjetta ja kieltämättä vähän tyylillä ”silmät kiinni ja antaa mennä” neuloin hyvin, hyvin löysää ja varsinkin lankajuoksut jätin löysiksi.

Tässä vielä toiveikas alku

Ja ensimmäiset kaarrokerivit tein henkeä pidätellen….

…. mutta minä onnistuin. Oli ihan pakko repiä liian pieni pusero päälle, kun halusin varmistaa, että onko se ollenkaan sinneppäinkään… Näethän miten jännittynyt ilmeeni on?

Olin kuullut ohjeet neuleen viimeistelyyn ja tein sen mukaan. Kastelin koko paidan. Kuivattelemisessa menikin useampi päivä, kunnes keksin levittää sen lattialämmityksen päälle.

Aika lailla pelotti tämä kasteluvaihekin; entä jos paita kutistuu tai vastaavasti levistyy muodottomaksi? Hamittaa, etten ottanut mittoja ennen kastelua. Mutta arvelen, että olisko vähän mennyt kokoon?

Sitten piti suostutella mies sovittamaan.

Ja avustajani Susanne suostui jopa menemään ulos pakkaseen…

 Ja nyt pusero on näytilla Pellavasydämen eteisessä heti jokaisen sisään astujan silmien edessä.
 Tässä vielä kuva puseron nurjalta puolelta. Olen haljetakseni ylpeä tästä saavutuksestani. Sievää tältäkin puolelta.

Minulla olisi ollut käytettävissä apuvälineitä, langanojaimia ja vanerikko, jossa on kolot jokaiselle langalle. Mutta minä menin ”luomuna”. Loppujen lopuksi jälkeenpäin opin, että noudatin LANKADOMINANSSIA.

Kun ottaa langat orjallisen järjestelmällisesti käyttöön, ei kerät mene yhtään solmuun, mitä pelkäsin hurjasti. Nyt ne pysyivät ihan järjestyksessä. Alkuun annoin lankajuoksujen olla just niin pitkiä, kun olivat – jopa 7 silmukkaa, mikä on liian pitkä. Vasta lopuksi, kun vähän rentouduin, yritin sitoa niitä, mutta heti meni mun dominanssit sekaisin.
Ai että!  
 Nyt minulla on kanttia kannustaa 
JOKAISTA asiakasta 
yrittämään rohkeasti
 
Kannattaa haastaa itsensä, eikä aina mennä siitä, missä aita on matalin. Yhtään en tiedä, kuka tämän paidan seuraavaksi päällensä pukee, ehkä myyn, ehkä en.
Mutta seuraava paita on jo tulossa.
Pellavasydämen Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top