Pylly piiloon – tai sitten esille! T’änä talvena ”kaikki” kutovat pyllytintä, niin että pyöröpuikkoja on paikkapaikoin kuulemma vaikea saada. Jossain verkkokaupoissa on näkynyt pelkkää paidanhelmaa myynnissä. Koska itse en koskaan käytä paitapuseroita, niin minulle riittäisi juurikin tuollainen pelkkä helma.
Päätin sitten ommella sellaisen. Pähkäilin kahden vaiheilla: teenkö joustavan trikoisen vai paitakankaisen. Päädyin kankaiseen ja valitsin valkoisen kivipestyn pellavan.
Mitään kaavoja tähän ei tarvita, kunhan silmämääräisesti, vähän sinneppäin… Helman sivusaumoihin hiukan kaarevuutta. Olisin varmaan helpomallakin päässyt, mutta päätin huolitella helman alavaralla, jonka leikkasin samaan muotoon.
Mitään etukäteissuunnitelmaa ei minulla ollut, sävelsin sitä mukaa ompelun edetessä. Sauman kohdat päätin tehdä näin:
Jotain hyötyä oli mittatilausompelijakoulutuksesta – kuten välisilityksen tärkeyden ymmärtäminen. Siis höyryä, höyryä…
Silityksen jälkeen alavara kääntyykin helpommin. Sitten vasta mietin, miten kiinnitän sen toisen reunan? Ainakin pitää nurkkaan tehdä viiltoja (onni on omistaa terävät pikkusakset!)
Tuommoinen ratkaisu, aika siisti…
Koska tämä on feikkihelma, niin ompelin etureunat kiinni ja voi olla, etten edes nappeja siihen ompele.
Ensin ompelin leveän kuminauhakujan ja pujotin leveän kuminauhan. Pääsin kuvaamaan…
Jouduin kuitenkin toteamaan, että helmatin pitää nostaa kainaloihin, että näyttäisi hyvältä. Leikkasin siis koko kuminauhakujan pois ja nyt ompelinkin ihan ohuen kujan ja pujotin ohuen kuminauhan. Leveä kuminauha kun tuppaa kiertymään.
Enää en jaksanutkaan lähteä kunnolla sovittamaan, vaan vedin helmat mekon päälle. Meneehän se essustakin!
Seuraavaksi taidan tehdä sen joustavan trikookankaasta. Siihen sopii suora reuna ja vaikka pitsikin.
Ei kun helmat heilumaan, vaikka sitten irtohelmat, feikkihelmat….
Pellavasydämen Mervi