Kaikki lähti puutarhalta. Loppuunmyynnissä oli komea amppeli. Mietimme, ettei sitä voi laittaa tuuleen roikkumaan, mutta johonkin pylvään päähän? Jätin asian mieheni huoleksi – hänhän meillä muutenkin kukkasista huolehtii. Ja olikin keksinyt oikein mainion ratkaisun. Joskus kauan sitten oli tähän tuoliin jo kukkanen istutettu ja nyt taas… Mutta tuoli oli rikki, se oli korjattu rumasti matonkudeklöntillä.
Tässä tuoli uudistettuna.
Päätin, etten ”tuhlaa” tähän arvokkaita makrameelankoja, kun tuoli on ulkona kesät ja ehkä talvenkin. Otin siis kaikkein huonoimmat matonkuteet. Väreiksi valikoitui vähän sattumaltakin syksyiset ruskan värit.
Tästä se alkoi. Ei mitään suunnitelmaa, vaan keksin ”roikot” työtä tehdessäni.
Ja lopputulos on tämä.
Tuolin takapuolelta tämmöinen.
Nyt tekisi mieleni kiertää kirpparit ja etsiä toinen tuoli, mihin voisi myös tehdä makrameen.
Pellavasydämen Mervi