Mulla on kaksi asiaa, joiden tekemisessä tunnen ajan menevän hukkaan: autolla ajaminen ja ruoanlaitto. Nyt kuljen opintojen vuoksi Turussa kahtena iltana viikossa. Maanantaina on avustaja kanssani ja silloin matka taittuu joutuisammin, kun on seuraa, mutta tiistaina yksin ajaminen on tylsää.
 |
| Mulla on muuten uusi Citroen toukokuulta |
Eilen keksin, miten saan hyödynnettyä tuon reilun tunnin matkan suuntaansa. Aloin jumppaamaan. Juu-uh, kyllä autolla ajaessa voi jumpata. Löysin vaikka miten paljon eri lihaksia vatsasta, kyljistä, selästä ja hartioista.
Kuinka moni nainen on kuullut ohjeen, että liikennevaloissa harjoitetaan alavatsan lihaksia? Supistus, rennoksi, supistus, rennoksi,….
Sen sijaan, että kyhjöttäisin selkä kyttyrällä samassa huonossa asennossa koko matkan, olen nyt liikkeessä. Ja huomasin heti, ettei perillä selkä ollutkaan tavanomaisen kipeä. Eikös se ole niin, että kun veri kiertää lihaksissa, niin ne voivat paremmin?
Olen peruslaiska ihminen ja välttelen kaikkea ruumiillista aktiviteettia. TIEDÄN kyllä, miten pienellä vaivalla voisi kuntoansa kohottaa – kotona, lähtemättä minnekään. Ja istuen vatsalihasten voimistaminen on muuten kivampaa, kuin makuulla.
Arvaan, että huomenna vatsalihakset saattavat olla hiukan hellät, niin rajua oli tuo tunnin jumppa äkkiseltään, venyttelemättä ja lämmittelemättä.
Mervi