Kertomukseni mittatilausompelija-koulutuksen aloittamisesta etenee hiukan epäjohdonmukaisesti. Nyt palataan muutama päivä takaisin päin…. Ensimmäinen koulupäivä kului koneharjoittelussa. Olen viimeksi käyttänyt teollisuusompelukonetta ollessani vuonna 1984 hetken töissä Ähtärissä sijainneessa huonekalutehtaassa. Ensimmäinen puoli päivää siellä meni koneen ihmettelyyn. Puolen päivän aikaan johtaja tuli sanomaan: ”Nyt pitäisi jo ryhtyä työhön”. En muuten ollut kuin muutaman kuukauden ompelemassa nahkasohvakalustoja. En ollut hyvä ompelija – riittävän taitava enkä nopea.
Nyt tuo härveli tietysti herätti vanhat muistot mieleen ja pelon sekaisin tuntein istuin sen ääreen. Päätin oppia. En vielä päässyt täydelliseen hallintaan, sillä kone ampaisee lähes holtittomasti liikkeelle. Enkä toki oppinut kaikkia säätöjä. Mutta se lopetus on mun lemppari: polkaiset kantapäällä ja kone naksahtaa, päättelee ja katkaisee langan, eikä kuitenkaan sotke lankoja.
Toinen kone oli teollisuussaumuri ja se olikin hiukan helpompi haltuunottaa. Kolmanneksi harjoittelimme vielä silitystä. Ei muuten ole vasenkätiselle suunniteltu…
Harjoittelua vielä vaatii koneen kaikkien asetusten hallitseminen. Mutta tässä pätee varmasti sanonta ”tekemällä oppii”…
Oletko sinä kokeillut teollisuusoompelukonetta? Tykkäätkö siitä?
Mervi