Vain yhden kerran elämässäni olen tykännyt liikunnasta. Tästä on jo lähes 30 vuotta aikaa, kun innostuin ja onnistuin laihduttamisessa. Pudotin 20 kg ja aloin pyöräilemään. Muistan vieläkin sen tunteen, kun joka päivä piti päästä lenkille. Silloin ehkä nautin jostain endorfiinipiikistä?
Sittemmin tuollaista haihatusta ei ole ollut havaittavissa. Inhoan kaikenlaista liikkumista. Noh, onhan se toisaalta ymmärrettävää: joka askel sattuu, painoa on ihan liikaa ja jälkeenpäin tietää tulevansa vielä kipeämmäksi. Lonkkiini ja polveeni on 9 kertaa laitettu keinonivel, joten milloin olen ollut leikkauksessa, toipumassa siitä tai proteesi irti…
Olimme pääsiäisenä Ruissalon Kylpylässä ja etukäteen päätin, että otan uimisesta koko rahan edestä hyödyn irti. Pakkasin mukaan paljon erilaisia särkylääkkeitä ajatuksella, etten anna kipujen estää uimista. Huomasin altaan reunalla näytön ja lähempi tarkastelu osoitti, että siinä oli vesijumppaohjelmia. Jo toisella kerralla uskaltauduin siihen koskemaan ja vau!
MINÄ KOUKUTUIN!
Siinä oli minun lajini. Hydro-Hex. Ruissalossa oli käytössä jokseenkin iso näyttö, joten samanaikaisesti pystyi monta ihmistä seuraamaan sen ohjeita. Kävin kaksi kertaa päivässä jumppaamassa ja yhden kerran sain ihan yksin kokeilla eri ohjelmia ja aikaa kului rattoisasti 1,5 tuntia. Oi, se oli ihanaa! Se tunne, että minä pystyn….
Ilmeni, että kotikaupunkini altaalla on sama mahdollisuus. Paitsi että täällä näyttö on kovin pieni, vain pienen tabletin kokoinen. Siinä pitää olla aika lähellä, että likinäköinen näkee, mitä tehdään. Toisaalta tämän etuna on liikuteltavuus. Olen tällä viikolla käynyt jo kaksi kertaa jumppaamassa. Tunti kuluu rattoisasti.
Ja kyllä, nyt jo huomaan edistyneeni. Jalka nousee kevyemmin ja mikä ihme: en ole tarvinnut ylimääräisiä särkylääkkeitä, sillä en ole tullut jumpasta kipeäksi. Nyt on uimahalliin lähteminen helpompaa, kun ei tarvitse pukea ulkovaatteita eikä sukkia. Ilmeisesti myös lisäkilpirauhasen poistoleikkaus on vaikuttanut lämmönsäätelyyni, kun en enää tunne olevani jatkuvasti kylmissäni.
Nyt on siis poistunut uimahalliin lähtemisen estävät ”tekosyyt” ja voin odotella tuloksia myös kiinteytymisen ja painon pudotuksen saralla.
Miksi tämä sitten on niin erilaista?
Tykkään ohjelman selkeydestä ja äänettömyydestä. Ehkä siihen liittyy myös tietty kilpailuhenkisyys: haluan osoittaa itselleni, että pystyn tekemään koko ohjelman ja ehkä myöhemmin se myös kevenee…? Tietysti on palkitsevaa, kun ohjelman lopuksi näkee, paljonko kaloreita paloi. Ohjelma myös näyttää, kauanko olen tehnyt ja paljonko on vielä edessäpäin. Siitä näkee myös treenin vaativuuden. Ja saat itse valita, mille osalle kropasta haluat rasitusta. Aika kuluu paljon rattoisammin, kuin itse keksimiäni liikkeitä tehden. Jos tekee itsekseen, antaa helpommin periksi, tässä tulee tehtyä rivakammin.
Kerrassaan mainio ”löytö”. Toivottavasti saamme syksyllä uimahalliin isomman näytön. Nyt treenaan toukokuun ajan oikein ahkerasti, sillä kesäksi uimahalli menee kiinni!
Mervi
ps. pääsiäisloma Ruissalon Kylpylässä oli muutenkin oikein kiva. Söimme hyvin ja lepäsimme tehokkaasti. Ihana irtiotto arjesta!