Kävimme mieheni kanssa Turun kädentaitomessuilla. Ja vain käsityö-osastolla, vaikka samaan aikaan olisi ollut muutakin katsottavaa; antiikkia, keräilyä, nukkeja… Olin onnessani, kun puoliso ITSE ehdotti, että hän voi lähteä avukseni. Yleensähän varaan avustajan.
Tässä tietoisku: Jos olet vammainen ja tarvitset apua liikkumiseen, olet messuilla käydessäsi oikeutettu ilmaiseen avustajaan. Ne, joilla on invalidipysäköintilupa, saavat pysäköidä invapaikalle ja ilmaiseksi. Lupa täytyy näyttää heti alueelle tullessa. Mieheni pääsi siis ilmaiseksi, koska oli avustajan roolissa ja jouduin maksamaan vain oman lippuni, 16 €.
Turun messut on paljon vaatimattomammat kuin Tampereen messut joulun alla. Lähdinkin matkaan sillä mielellä, ettei ehkä kovin merkillisiä löytöjä vastaan tule. Selvisin kierroksesta parissa tunnissa.
Ehkä eniten oli kangasmyyjiä. Näitä kotimaisten verkkokauppojen edustajia asiakkainaan nuoria äitejä. En ikinä olisi kuvitellut, että kangasta ostaisin… mutta:
Yhdet sukkapuikot ostin myös. Nämä Lykke sormikaspuikot tuntuivat kivalta neuloessakin, mutta ikäväkseni kuulin, että pidemmät puikot on tehty kahdesta osasta ja niiden kiinnipysymisessä on havaittu ongelmaa. Myyntiin en siis näitä uskalla ottaa – harmi.
Kaikkein jännittävin ostos on tässä. En avaa sitä tämän enempää, sillä teen tästä ihan oman esittelyn.
Paluumatkalla kävimme hiukan autokaupoilla ja mieheni kysyi, josko haluaisin Myllyynkin… Tottakai halusin. Siellä oli menossa myllytys ja löysinkin kivoja aleostoksia. Mitä_ilman_olisin_hyvin_tullut_toimeen.
Pitkä petroolin värinen neuletunika ja nilkkasukat sävysävyyn, kiristämättömiä sukkia, pitsipöksyt ja tummansininen trikoomekko. Kävin myös Sokoksen kempparissa ja satuin saamaan käsiini ammattitaitoisen myyjän, joka kertoi minulle paljon tietoa ryppyrasvoista. Päädyin suosittelustaan tähän Retinol-tuotteeseen, joka ei tod. ollut alelöytö – hinta taisi olla n. 70 euroa – mutta on hintansa väärtti, jos rypyt alkaa oieta. Ja miksi ei alkaisi??
