Tykkään pitkistä kynsistä. Mieluiten myös punaiset – vaaleat tai joskus rohkeasti räiskyvät. Aikoinaan omat kynteni kasvoivat, mutta sen jälkeen kun aloin tehdä enemmän käsitöitä ja varsinkin, kun ryhdyin käsityöyrittäjäksi, pitkät kynnet ovat jääneet vain haaveeksi.
Monta vuotta kärsin rumista, lohkeilevista ja ränstyneistä kynsistä ja rikkinäisistä kynsinauhoista. Ihailin joidenkin asiakkaiden kauniisti laitettuja kynsiä ja jossain vaiheessa tuli mitta täyteen. En enää halunnut hävetä ja piilotella rumia kynsiäni. Soitin Alissan kauneushuoneelle ja varasin ajan ensimmäisten geelikynsien laittoon. Hinta kieltämättä kauhistutti, mutta nyttemmin en enää ajattele asiaa. Ensimmäinen kerta maksoi 65 euroa ja sen jälkeen huolto – noin 4 viikon välein – maksaa 55 euroa.
Ensimmäiseksi valitsin näin rohkeat kynnet:
Sittemmin minulla on ollut vaaleita, lähes nuden värisiä, kimalluksilla ja timanteilla sekä ilman, liukuvärjättyjäkin on kokeiltu ja tykätty. Aina on ollut värinä punainen. Rohkeuteni ei ole vielä riittänyt mustiin, sinisiin…
Tässä nykyiset, hopealle kimaltelevat.
Rasvausta kaipaa nämä ryppyiset kädet.
Olen niin niin niin tyytyväinen nykyisiin kynsiini. Hoito on helppoa; ei tarvitse leikata, ei viilata ja jostain kumman syystä myös kynsinauhat pysyvät kunnossa.
Alkuun kynnet saattoivat katketa ja lähteä irti, mutta nyttemmin olen oppinut varomaan niitä, enkä enää käytä kynsiä työvälineinä. Pienikin kolaus saattaa katkaista kynnen ja pakkasilla on syytä pitää lämpimät käsineet kädessä. Konekirjoitus tai kännykän näppäily on kyllä haastavampaa kuin ennen, virheitä pakkaa tulemaan enemmän ja kirjoitus hidastuu, kun kosketus ei ole samanlaista.
Joskus häivähtää mielessä, että onko tämä terveellistä, mutta siitä ei taida vielä olla tutkimuksia. Mutta mitä sitä ei nainen kauneutensa eteen kärsisi….
Mervi