Olohuone melkein valmiina

Olen niiiin tyytyväinen olohuoneen uuteen sisustukseen. Lopputulos tällaisenaan on oikein mieleinen. TV-taso vaikutti ensin ehkä vähän matalalta, mutta tuollaisiahan ne on. Taulujen kanssa oli aikamoinen vääntö, kunnes suosiolla laitoin monta vaihtoehtoa pois. Ja kun mieluisat oli jo seinässä, näytti sommitelma pitkältä junalta, joten poistin vielä yhden. Nyt katselen kokonaisuutta mielelläni, enkä osaisi enää vaihtaa mitään.

Lähtökohtana oli kierrätyksestä löytämäni kankaanpala. Kyseessä on Erik Bruunin Vallilalle suunnittelema ”kotiin päin” – kangas ja siitä vain yksi raportti. Kangas on jo vanha, mutta meille uusi.

Tässä uudessa sisustuksessa jää keinutuolillekin kunnolla tilaa.

 Tuon kukkataulun siirsin olohuoneeseen hopeanväristen kehystensä vuoksi. Ensin vihreä väri tuotti vaikeuksia, mutta mieheni loihe lausumaan viisauden: ”Sopiihan se hyvin kasvien kanssa”. Niinpä.

  
Toiselle puolelle telkkaria sijoitin herkät munankuoret, jotka olen tehnyt yhdessä avustajan kanssa kipsinauhoista. Vaikka alunperin ovatkin pääsiäiskoristeita, niin minun mielessäni sopivat tähän lintuaiheeseen hyvin. Ehkä joutsenen munia? 

Tämä Isokoskelo -taulu on uusikaupunkilaisen Hannu Väisäsen valokuvasta suurennos. Se on minulle rakas, aiheena ”Isokoskelolta on tuuli sekoittanut tukan ja asun”.  Lisäksi sen punaiset jalat sitoo taulun punaiseen tuoliin ja shaaliin. Tarkkaan mietitty, nääs.

Tämä punainen nurkkaus on ainut väripilkku huoneessa. Se ja nuo ruskeasävyiset taulut tuovat lämpimän tunteen huoneeseen, eikö vain?

Vastakkaisella seinustalla olevat taulut säilyivät ennallaan. Niiden värimaailma on toinen ja aiheena merimaisemat.

Tässä kuvassa näkyy vielä pientä hienosäädön puutetta. Sohvan ja nojatuolin väliin tarvitaan joku pöytä tai lipasto, mihin laskea kaukosäätimet (ja ruokalautaset ja käsityöt ja…)

Seuraava projekti – ja ehkä hankalin – on kattolampun etsiminen. Olemme paikallisen tarjonnan jo katsastaneet, samoin Ikean lamput. Ei vielä ole kolahtanut. Kovin korkea ei lamppu voi olla, sillä muuten kolahtaa, päähän.

 Myyntiin päätyvät kullanväriset suuret kehykset ja tuo kattolamppu.

Niin se maku muuttuu, joskus piti olla kultaa ja kimallusta, nyt riittää hopea, musta, harmaa ja valkoinen.

Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top