Työt vaihtuu

Tuntuu, että vasta hetki sitten siirryin kesäisiin käsitöihin. Löysin valtavasti keskeneräisiä virkkuuksia, joita yritin tehdä valmiiksi. Täällä. Valitettavasti pitsiliinoille ei oikein löydy käyttöä omassa huushollissa, eikä ne tahdo käydä kaupaksikaan. Sellaisia kierrätysjuttuja meillä on jo ennestään laatikkokaupalla odottamassa ideointia.

Yksi työ ylitse muiden on tämä puuvillalangasta virkattu pusero. En muista yhtään mitään tämän työn aloituksesta, siitä on ehkä jo yli 20 vuotta aikaa? Onneksi oli kaikki osat valmiiksi virkattuina ja nyt piti vain yhdistellä kappaleet. Kaula-aukko ehkä vaatisi viimeistelyä, mutta kun on noin reikäinen pitsikuvio, pitää alla kuitenkin olla jokin aluspaita, niin ehkä tuo kaula-aukkokin kelpaa noinaan?

Koska vähän muistuttaa makkarankuorta, jätin helmaan reilut halkiot.

Vielä ei näin lämmintä puseroa ole tarvittu, mutta ehkä niitä kylmiäkin ilmoja vielä tulee…
Nyt on siis aika kerätä VIRKKUUTYÖT taas kerran pois näkyvistä – tällä kertaa kaikki yhteen paikkaan – ja ottaa esille NEULETYÖT. Olen sisustanut olohuonetta uuteen uskoon ja tehnyt päätöksen, että nojatuolini ympäristössä saa olla vain kaksi keskeneräistä työtä.

Ensimmäisenä otin tummanpuhuvan sukankutimen. En käsitä, miksi olen joskus aloittanut tämän työn kaksinkertaisella langalla. Ehkä se on ajalta, jolloin en vielä ollut sinut ohuen (100g=420m) langan kanssa? No nyt kun koitin jatkaa työtä, tuntui aivan kamalan paksulta ja kankealta ja hankalalta. Purin aloituksen ja tein yksinkertaisesta langasta. Mutta tää väri.

Mun näkö on huonontunut silminnähden, eikä lukulasini ole ajan tasalla. Tuommoista tummaa en tahdo millään nähdä neuloa.

Asiakas sattui kysymään, että minkälaista väripintaa tulee meidän huippuvauvalangan liukuvärjätystä kerästä. Kun en pystynyt mistään sitä näyttämään, niin päätimpä taas kerran neuloa mallin. Otin kerän, loin summanmutikassa varaamani langanpätkän (75 silmukkaa) ja aloin neuloa ainaoikeaa. Ensin kuvittelin tekeväni huivin niinkuin lähes aina, mutta sitten päättelin, että siihen menisi lankaa paljon ja muutinkin suunnitelmia – tekisinkin vauvan nutun. Hah!

Mun työn aloitus on juurikin tuommoista. Ei kunnon suunnitelmaa. Nappasin putiikista lankakerän ja omista puikkokokoelmistani vaihtoehtoiset pyöröpuikot, kerrankin langan suosituskoon mukaiset. Päädyin valitsemaan pussistaan irrallaan olevat kiinteät Symphoniet, mun mielimerkki!

Nyt on sitten päivänselvää, kumman työn otan käteeni:

Suuret kiitokset kaikille teille,
jotka viitsitte nähdä vaivaa ja vastasitte edellisen postauksen kysymykseeni! 
Eniten ilmeisesti kiinnostaa käsityöni. Joten:
 Tästä se lähtee. Talviset käsityöt.

Pellavasydämen Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top