Minulla on huono tapa jättää käsityö kesken. On niin paljon ideoita ja haluan päästä käsiksi seuraavaan työhön, joten edellinen jää puolitiehen. Tai joku työ ei onnistu ihan niinkuin haluaisin, niin jätän sen ”odottamaan”… Kerroinkin jo täällä, miten keräsin pussukoita ja nyssyköitä yhteen paikkaan ja talvisen neuleet odottamaan.
Olin tyytyväinen, kun sain pääteltyä monta työtä.
Pöytäliinoja, -tabletteja, verhoja ja muuten vaan virkkauksia. En todellakaan nyt aloittaisi tuollaisia töitä. Ei niitä kaupasta kukaan osta, eikä oma sisustustyylini ole enää tuollainen romanttinen.
Juuri, kun olin pääsemässä voitolle tästä urakasta, niin löytyi vielä montamonta uutta pussukkaa, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt mitään. Ne taitavat olla ”ajalta ennen kauppaa” eli mahdollisesti 10 vuoden takaa?
Ongelmaksi muodostui se, että monesta työstä on lanka katkaistu ja käytetty ehkä johonkin toiseen tai sitten työ on jäänyt kesken juuri siitä syystä, että lanka on loppunut. Eikä samanlaista tietenkään enää saa…
Surematta purin monta työtä.
Löytyi myös tällainen keskeneräinen vauvan virkattu nuttu. Palat on valmiit, mutta se ikävin vaihe tekemättä eli yhdistäminen. Aika paksun langan olen valinnut.
Mitähän tästäkin on ollut tarkoitus tulla? Mitä pienempi on ”valmistusaste”, sitä varmemmin työ päätyi purkuun.
En sitten millään muista, mikä tästä villaisesta virkkuusta on ollut tarkoitus tulla. Varmaan joku elukka? Ohje on kadonnut, enkä oikein löydä inspiraatiota alkaa soveltaa.
Pussukan pohjalta löytyi tällainen vekotin. Ei varmasti kuulu näihin virkkauksiin! Itse arvelen, että on jonkinlainen tuftaukseen (mistähän tuollaisenkin sanan keksin?) käytettävä neula.
Onko joku käyttänyt tällaista?
Mahtaako tämä kesä riittää siihen, että saan kaikki keskeneräiset virkkuut valmiiksi? Kun kuitenkin putiikkiin tulee uusia lankoja, joita olisi kiva kokeilla. Tänäänkin saapui huiviksi tarkoitettu puuvillainen ”kakkulanka”. Ihan varmasti virkkaan sellaisen mieluummin kuin näitä…
Pellavasydämen Mervi