Arvonta suoritettu ja kuulumisia

Olen kovasti myöhässä arvontatuloksen kanssa. Täällä oli karttajulisteen arvonta. Tein perinteisesti paperilaput jokaisesta osallistujasta ja voittajaksi nousi  Anonyymi 16:31, joka oli onnekseen ilmoittanut myös sähköpostiosoitteensa. Jonna Tiittaselle on lähtetty tieto  voitosta.

Jonna, ilmoita vielä minulle, että olet saanut tiedon ja julisteen!


Ehdottomasti mustavalkoinen sisustus, mutta pienellä väri twistillä �� keväisin kaipaan vähän jotain väriä esim koristetyynynpäälliset vaikka
turkoosin tai aniliininpunaisen värisinä 🙂

Tämä otos antoi tasatuloksen. Yhtä paljon oli mustavalkoisen sisustuksen kannattajia kuin väriä kaipaaviakin. Silloin on asiat kohdallaan, kun kodin asukkaat ovat tyytyväisiä.

Tässä istuessani työpöytäni ääressä aurinko paistaa suloisesti lämmittäen. Voisinpa sanoa, että myös elämässäni olisi edes pieni valonsäde, mutta ei. Kärsin edelleen taukoamattomasta kivusta, jonka nyt olen kylläkin saanut paremmin paikallistettua.

Polvet ovat kipeät ja niissä on myös leposärkyä. Olen menossa ilmoittautumaan proteesileikkaukseen. Toinen paha kipukohta on selässä. Välillä se on puukoniskuja, toisinaan taas ikävää säteilykipua. Sitten on niitä päiviä, kun koko kroppa särkee. Uusin tuttavuus on olkapääkipu – tietysti voimakkaasta rasituksesta, kun koko painollani varaan kyynärsauvaan. Sen saa onneksi hallintaan kipugeelillä.

VARAS YLLÄTTI

Yhtenä iltapäivänä olin kesken työpäivän makuuhuoneessa huilaamassa, kun näin miehen hääräävän autoni luona. En nähnyt kuin pipon. Ihmettelin, mitä mieheni tekee siellä, enhän ollut aikeissa mihinkään lähteä autolla.

Myöhemmin selvisi, että joku oli tullut n. klo 15 pihaamme pyörällä, käynyt tsekkaamassa mun auton, mutta ovet oli lukossa ja sitten mennyt vieressä olevan mieheni auton luo. Pahaksi onneksi tämä oli jättänyt oven auki ja niinpä kaikki irtoava lähti voron matkaan. Navigaattori, autokamera ym… mitä siellä nyt olikaan. Ajatella, putiikki oli auki, valot päällä ympäri taloa ja silti joku uskaltaa.

Varas oli jatkanut matkaansa takaovelle, muttei päässyt sisälle. Pyörällä oli hurjastellut kokolailla jyrkän umpihankisen rinteen alas kadulle.

Seuraavana päivänä mieheni oli ollut pihatöissä, kun taas samasta suunnasta tuli teinipoika pyörällään, näki Aarren ja lähti hurjaa vauhtia polkemaan toiseen suuntaan. Pipo oli kuvaamani kaltainen. Ehkäpä siellä jossain koulunpihalla vaihtui autotarvikkeet karkki/kaljarahaan?

Nämä on mun toiset rakennekynnet ja rakastan, rakastan… Ensi viikolla taas uusitaan – minkälaiset nyt keksisi? Nyt kehtaan näyttää käsisäni ja kyllä olenkin kehuja saanut. Sen sijaan…..

SURKEA NAAMA

Elokuvissa ollaan empaattisia ja kysytään ”onko sinulla kaikki hyvin?” En ole ikinä kuullut mieheni niin kysyvän ja sentään huhtikuun 15. päivä tulee täyteen 40 vuotta avioliittoa… Mutta nyt yhtenä päivänä kysyi. Oikein säikähdin – mitä nyt onkaan vialla? Noh, olin ja olen kuulemma huonon näköinen. Työkaverini Arja vahvisti kasvojeni olevan kalpeat ja kelmeät. Muistin,että myös edellisellä viikolla kasvohoitaja kysyi vointiani, kun huolestui yleisilmeestäni. Peilistä minua katsookin lähes vihertävän värinen naama. Eikä sitä kyllä auttanut kasvohoitokaan.

Siltä seisomalta lähdin käymään terveyskeskuksessa sairaanhoitajan luona. Hemoglobiini näytti hyvää tulosta 134, joten ainakaan raudanpuutteesta ei ole kysymys.

Ehkä pitäisi vaan yksinkertaisesti lähteä ulos aurinkoon! Koko talven olenkin ollut visusti sisällä.

Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top