Perjantaina iltapäivällä minulle soitti asiakas, joka ensi sanoikseen pahoitteli olevansa kovasti viime tingassa. (Ja minähän ymmärin oikein hyvin, sillä itse teen KAIKEN vasta viimetingassa) ”Olisiko mitenkään mahdollista, että voisitte valmistaa kunniamerkkityynyn?” Siis minkä?! Lisäksi työn pitäisi olla huomenna, lauantaina, valmis. Tottakai minä lupasin, vaikken ole ikinä kuullutkaan moisesta tyynystä. Sen verran tiesin kunniamerkeistä hautajaisissa, että Presidentti Koiviston hautajaisissa kunniamerkit oli kiinnitetty tauluun, jota kuljetettiin arkun edellä.
Meillä alkoi kankaan metsästys. Ihan hassua, ettei koko kaupungista meinannut löytyä mustaa samettia. Kävin läpi omat vaatteenikin, josko löytyisi samettimekko, minkä voisi pilkkoa. Ei löytynyt. Lopulta kollega löysi kaapistaan pienen palan sopivaa. Mitäpä sitä ei yrittäjä tekisi palvellakseen asiakkaansa hyvin…
Illalla kahdeksan aikaan tyytyväinen asiakas tuli hakemaan valmiin tyynyn. (Koska putiikkini on kotimme yhteydessä, meille pääsee aina ovikelloa soittamalla) Asiakas oli tyytyväinen ja kiitollinen.
Jokainen ompelija tietää, että ”sen ensimmäisen kappaleen” tekeminen vie paljon aikaa: pitää suunnitella, mittailla ja mahdollisesti tehdä koekappale. Niin tässäkin. Ensin ajattelin täyttää mustan sisustyynyn superlonrouheella. Sitten löysin tuollaista superlonlevyä, josta ompelin tyynyn, minkä sisälle sisätyynyn laitoin. Mutta tästä tuli liian pullea, kunniamerkit eivät pysyneet ojennuksessa. Siis purkamaan….
Superlonin ompeleminenhan ei onnistu tavanomaisesti. Onnekseni olin ostanut TEFLON -PAININJALAN, jolla nihkeäkin materiaali on helppo yhdistää. Nahan ompelussa myös teflon-jalka on välttämätön.
Loppujen lopuksi tyynyyn ei tarvittu kuin tuo superlonlevy ja ihan hiukan rouhetta sen sisälle. Ja päällimmäiseksi sileää samettia. Näin tyynystä tuli pikemminkin ”lommolla oleva”, jossa merkit pysyvät hyvin.
Kunniamerkkien käyttö on tarkoin määritelty. Netistä en löytänyt yhtä ainutta kuvaa, mutta yhdessä asiakkaan kanssa suunnittelimme koon siten, että merkkien reunoille jää tyhjää tilaa. Merkit oli yhdistetty rautaiseen ”hakaneulaan”, jolla se kiinnitetään puvun rintapieleen – ja tässä viimeisessä käytössään – tyynyyn. Käsittääkseni joillakin hautaustoimistoilla on lainattavissa tällainen tyyny. Väriltään sen kuuluu olla tumma, tummansininen ainakin on jollain ollut käytössä. Tarjosin asiakkaalleni mustaa silkkiä ja fleeceä, mutta hän halusi ehdottomasti mustan sametin.
Ymmärsin niin, että tämä tyyny asetetaan samaan muistopöytään, missä on valokuva ja kynttilä.
Joka päivä voi oppia uutta.
Pellavasydämen Mervi