Nykyäänhän ei saisi enää erotella ”miesten” ja ”naisten”. Minä olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että miesten villasukat näyttää erilaiselta kuin naisten. Ja siis myös poikien ja tyttöjen värit on erilaiset. Niinpä meillä on tarjolla miehille mustia, sinisiä, ruskeita, vihreitä ja harmaita villasukkia, joissa kirkkaita värejä on ainoastaan raitoina – ja niitäkin vain hillitysti.
Aina harmittaa, kun ei voi asiakkaan toivetta toteuttaa. Sen jälkeen kun muutama asiakas on kysynyt VÄRIKKÄITÄ sukkia miehelle, olen niitä myös kutonut.
Tässä hillityn värikäs valmiiksi raidoitettu sukkalanka. Katian Socks RIFF.
Vaikka yritän tehdä aina erilaiset sukat, että olisi kaikista myymistäni langoista malli, niin tässäkin on käynyt niin, että olen kuitenkin tehdnyt kahdet sukat samasta Riffistä. Tässä on jo väriä. Liekö liikaa miehiseen makuun?
Tämä punasävyinen sukka on mielestäni jo liian kirjava. Arne ja Carlosin värittämä Regian sukkalanka on suunniteltu sukkakoolle, jossa on 48 silmukkaa. Tällöin raidat menevät kohdalleen. Minulla on 52 silmukkaa – eli 13 puikolla – ja näin esim. yhden rivin raita katkesi kesken kerroksen. Vaikka minä en tästä tykkää, varmasti löytyy joku, jolle on mieleinen.
Kerässä on 150 grammaa ja noiden 43 kokoisten miesten sukkien lisäksi siitä tulee myös pienet sukat iskän pojulle tai tytölle. NÄissä sukissa on 11 silmukkaa puikolla ja kuviot näyttävät kyllä paremmilta kuin edellisissä sukissa, mutta huomaan että raidat on suunniteltu 12 silmukalle.
En osaa muodostaa varmaa mielipidettä noista mustista, metallipäisistä hiilikuitupuikoista. KnitPro Karbonz. Jotain kivaa niissä on kyllä, mutta ei ehkä ihan parhaat… Terävä kärki on toisaalta kiva, mutta puikko on kovin kankea, eikä jousta. Tästä aiheutuu jonkun verran ”tuntumaa” niveliin. Joka tapauksessa vaihtelu virkistää. Mitäs mieltä sinä olet?
Tällainen kaaos vallitsee meidän olohuoneessa. Tässä nojatuolilla istuen luovuus lähtee laukkaamaan, eikä tavarat pysy järjestyksessä, ei sitten niin millään.
Rrrrrrakastan sukkien kutomista. Ja nyt minulla on kertakaikkiaan ihanteelliset olosuhteet siihen. Innostuksen ilmaantuessa – tai edellisten valmistuttua – käyn vaan nappaamassa putiikin puolelta mieluisen langan. Jos sukkapuikot on hukassa, voin käydä avaamassa uuden sukkapuikkopaketin.
Huomasin yhtenä iltana ollessani vähän alamaissa, että mielessä kävi ajatus ”olen ansainnut ihan uudet puikot” ja sitten kävin valitsemassa kaikkein mieleisimmät. Tällä kertaa ne olivat KnitPicksin vihreän väriset koivupuikot, joissa on vahattu pinta. Ensin hiukkasen tahmeat, mutta muutaman kerroksen jälkeen jo alkaa luistaa.
Minkähän langan seuraavaksi valitsisi?
Pellavasydämen Mervi